Rouva Koiviston päiväkirja: Eivät tämän kunnan likavedet merta saastuta, sanoi insinööri – naapurikunta ja Helsinki saastuttavat!
Leningrad mukaan vertailuun, niin Helsinkikin vapautuu puhdistamasta vesiään, toteaa Tellervo Koivisto. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.
Tellervo Koiviston 113. pakina, Suomen Kuvalehti numero 32/1971.
On leppeätuulinen heinäkuinen hellepäivä. Edessäni meressä uiskentelee tutunnäköinen koira ja tuntematon purjevene. Vieressäni kalliolla viruu harja ja viisi kirjavaa mattoa. Tämä on puhdasta ja tahratonta iloa. Vai onko?
Vielä kymmenen vuotta sitten mattopyykkiläinen oli miten lystäsi. Hän länttäsi mattonsa laiturille tai kalliolle, huljautti päälle vettä, hankasi saippualla ja harjalla ja huuhtoi miten parhaaksi katsoi. Jos lika lähti ja värit jäivät, oli työ hyvä eikä kukaan epäillyt etteikö olisi tehty hyvätyö.
Nykyisin pitää asiasta keskustella, jos ei muiden niin itsensä kanssa. ”Ei saa pestä kalliolla, vesi saastuu.” ”Mutta nämä ovat melko puhtaita mattoja ja käytän vesistöystävällistä pesuainetta.”
Pitää olla uskollinen vähässä. Usein tuntuu siltä, että nimenomaan vähässä.