Rouva Koiviston päiväkirja: ”Ei yliopisto ole mikään muusta yhteiskunnasta eristäytyvä tutkijainkammio”
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 63 kirjoittaja istuu Turun Yliopiston juhlassa.
Tellervo Koiviston 63. pakina, Suomen Kuvalehti numero 11/1970.
Istumme Turun Konserttisalissa kunnioittamassa läsnäolollamme 50-vuotiasta Turun Yliopistoa. Olemme ulkonaisesti mahdollisimman arvokkaan näköisiä, mutta sisässämme liikkuu monenkirjavia: arkipäiväisiä, typeriä, tilanteeseen sopimattomia – siis inhimillisiä – mietteitä.
Jälleen Sukselaisen vieressä.
Keitähän kaikkia täällä on. Yliopistoväkeä, kanslereita ja rehtoreita näkyy etupenkissä. Kanslerihan tuo Sukselainenkin nykyisin on ja Waris, vaikka Suomen Pankin hän ensinnä mieleen tuo. Sitten siellä on maaherra Kulovaara ja Joonas Kokkonen – kutsutaankohan näitä tämän uuden lainkin mukaan akateemikoiksi. Kaupunginjohtajan lähellä istuu kanselri Nevanlinna. Onkohan rouva Nevanlinna ollut hiihtämässä kun jalka on kipsissä.
Orkesteri on valmiina aloittamaan. muutama soittaja on tutun näköinen, mutta nimet olen unohtanut. Oopperan eturivistä näkee orkesterin ylhäältäpäin, tästä näkyy orkesterin pohjapuoli. Flyygelin pohja on ehyt ja siisti, eipä ole ennen tullut sinne kurkistettua. Yhden tuolin alle on kiinnitetty purukumi, tuskin sentään tuon viulunsoittajan. Orkesterin johtaja saapui, mutta flyygeli peittää hänet. Vahinko, kapellimestarin liikkeiden seuraaminen on taidenautinto sinänsä.