Rouva Koiviston päiväkirja: ”Asettauduin pilkkaajien puolelle puhuttaessa isyyslomasta – tuttava tuuletti luutuneita mielipiteitäni”
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 15 puhutaan sukupuolirooleista – kuten nykyäänkin.
Tellervo Koiviston 15. pakina, Suomen Kuvalehti numero 6/1969.
Rakas päiväkirja. Kahvilla, voileivillä, villahuivilla, puhelimella, kuumemittarilla (hongkongilainen iski naapuria eilen) ja kriittisellä mielellä varustautuneena asettaudun tähän sohvan nurkkaan katsellakseni pääministerin haastattelutuntia, jonka pitäisi alkaa näillä minuuteilla.
Harmittelin tässä itsekseni etten tullut ottaneeksi ajoissa selvää haastattelijoista. Olisi pitänyt varoittaa tuosta Jutta Zilliacuksesta, jonka kysymyksiin valtuustoehdokas Ilaskivi kerran kompastui. Ilaskiven vastaus aiheutti harvinaisen runsaan vastalauseryöpyn ja taisi vähentää hänen äänimääränsäkin muutamalla tuhannella. Väite, että naisen paikka on kotona, tuli kalliiksi myöskin Tanskan prinssi Henrikille. Hän menetti monta naissydäntä sekä laatusanansa ”den dejlige”.
Roolikeskusteluja on käyty myöskin Japanissa. Pääministerin vaimo väitti julkisesti, että hänen miehensä lyö häntä. Nyt on pääministeriltä kysytty, onko hänellä tapana lyödä vaimoaan, ja tämä on myöntänyt näin tekevänsä. Tapaus on herättänyt naurua ulkomailla, mutta oman kansan reaktiosta en ole kuullut kerrottavan.
Tekisi mieleni kokeilla, syntyisikö meillä vipinää, jos tunnustaisin jollekin haastattelijalle, että tapanani on potkia miestäni pöydän alitse, jos olen hävinnyt hänelle korttipelissä.
Tämä roolikeskustelu on vaivannut minua pari päivää. Se johtuu siitä, että kun eräässä tilaisuudessa asettauduin pilkkaajien puolelle puhuttaessa isyyslomasta, eräs tuttavani, ”valistunut virkanainen”, katsoi asiakseen saattaa minut kotiin ja samalla tuulettaa luutuneita mielipiteitäni. Käsite naisasianainen on korvissani aina kalskahtanut kalsealta, ja niinpä nytkin nostin piikkini puolustusasentoon. Selitin, ettei meikäläinen rooliasioissa enää mitään valistusta kaipaa; minun ikäpolveni nainen katsoo jo olevansa tasa-arvoinen miehen kanssa ja joskus hiukan enemmänkin. Naisten työssä käymisen oikeus on itsestään selvää…
”Entä työssä käymisen mahdollisuus?” kysyi tuttava.
Samapalkkaisuusperiaate on yleisesti hyväksytty…
”Entä käytännössä? Väitätkö, että naisten ansiotulot olisivat keskimäärin yhtä suuria kuin miesten?” kysyi tuttava.
Omassa ja tuttavieni perheissä isä on pitänyt kunnia-asianaan osallistua vauvanhoitoon ja monissa tutuissa perheissä isä siivoaa, laittaa ruokaa, käyttää deodorantteja ja…
”Mutta ovatko he valmiita jäämään pidemmäksi aikaa kotitöihin?” kysyi tuttava.
Puhe äitimyytin elättämisestä on pelkkää roskaa. Miten voisi minihameinen toveriäiti, joka yrittää olla kaksikymmenvuotias nelikymmenvuotiaanakin, vaalia isoäidin aikaista äiti-ihannetta.
”Minihameäitikin voi kasvattaa pojastaan miehen, joka ei osaa itkeä, ja tytöstään naisen, jonka suurin haave on edullinen avioliitto, ja kaiken lisäksi vaatia heiltä kiitollisuutta”, väitti tuttava.
Sukupuolivalistuksesta ja ehkäisypillereistäkin on puhuttu jo niin paljon, että jokaisen pitäisi tietää…
”Niin pitäisi, mutta yhä vielä on runsaasti naisia, jotka eivät edes itselleen tunnusta että heilläkin on seksuaalisia tarpeita ja ehkäisyvälineisiin suhtaudutaan joko kielteisesti tai välinpitämättömästi ja ei-toivottuja lapsia syntyy vielä liian paljon”, sanoi tuttava.
Mutta ollaanhan aborttilakiakin uusimassa…
”Mutta millaisia kirjoituksia tämä aborttikeskustelukin on aiheuttanut! Sen sijaan että lähdettäisiin siitä, että jokaisella naisella pitäisi olla oikeus itse ratkaista, haluaako hän lapsen vai ei, vedotaan synnintuntoihin, vaikka abortin kokeminen synniksi johtuu lähinnä siitä, että sen tekeminen on useimmiten ollut lainvastaista”, selitti tuttava.
No pitääkös sitä nyt niin intoilla, eikö olisi viisasta edetä pikkuhiljaa ja katsoa, mikä on viisasta, yritin minä.
”Asenteesi on hyvinkin ymmärrettävää, sanoi tuttava, sillä juuri korkean statuksen omaavien miesten vaimot ovat Elina Haavio-Mannilan tutkimuksen mukaan vanhan rooliyhteiskunnan varmimpia tukipylväitä.”