Rouva Koiviston päiväkirja: Abortti-kirja kertoo, miten mies haluaa siemenensä lankeavan hedelmälliseen maahan mutta pelkää hedelmää
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 92 kuullaan viimeinkin, mitä naiset sanovat abortista.
Tellervo Koiviston 92. pakina, Suomen Kuvalehti numero 1/1971.
”Jokaisella joka abortin haluaa, on omat syynsä, eikä noita syitä pysty kukaan toiselle sillä tavalla esittämään että toinen todella tajuaisi. On aivan älytöntä, että sivulliset joita asia ei millään tavalla koske kuitenkin siitä päättävät.”
Seksuaalipoliittinen yhdistys pyysi lehdistön välityksellä abortin kokeneita naisia kertomaan abortista, sen tekotavasta, laillisesta tai laittomasta, syistä ja seurauksista. 250 naista kertoi. Näistä vastauksista on Ritva-Liisa Sumu koonnut Tammen Huutomerkkisarjaan kirjan nimeltä Abortti.
Aborttikeskustelun kohteena ovat tietenkin naiset, jotka eivät haluaisi raskautensa johtavan synnytykseen. Mutta ne, joille asia ei ole omakohtainen, tavoittavat vain julkisen keskustelun. He lukevat tai kuulevat, mitä asiasta sanoo lääkäri, pappi tai poliitikko. He näkevät tilastoja, lukevat moralisointeja ja ottavat kantaa niiden puolesta tai niitä vastaan. Monille abortti esiintyy ongelmana, joka on tullut keskustelun ja vapaamman aborttilain mukana. Abortti-kirja auttaa huomamaan, että ongelma on ollut olemassa, abortti on tuskainen tosiasia kymmenille tuhansille naisille.
Kun lukee abortin kokeneiden naisten kuvauksia, on valmis uskomaan, ettei kukaan yritä aborttia ilman vakavaa syytä.
Kokonaan toinen asia on, olisiko aborttiin johtanut raskaus voitu estää. Ritva-Liisa Sumu sanoo kyselyihin tulleiden vastausten osoittavan, että vain harva raskaus on tietämättömyyden tulos (vastaajat olivat enimmäkseen rintamailta). Ehkäisyvälineitä tunnetaan, mutta niiden käyttöä laiminluodaan tai ne pettävät.
Usein ovat miehet ehkäisymenetelmiä vastaan. ”Harva mies sitä mielellään tuota kondomiakin käyttää. Mun mieskin sanoo, että se on sama kuin jättäisi temput tekemättä.” ”Yritin saada mieheni työmatkallaan kaupunkiin käymään apteekissa, mutta hän olisi kuulemma hävennyt silmät päästään, eikä hän muutenkaan pitänyt koko pillereistä.”
Aborttivastaukset eivät anna kehuttavaa kuvaa suomalaisesta miehestä. Mies on kylväjä, joka haluaa siemenensä lankeavan hedelmälliseen maahan, mutta pelkää samalla kylvön tuottamaa hedelmää. ”Kun pyysin mieheni tuomaan pyyhkeitä ja selitin, mistä on kyse, hänen ensimmäinen kommenttinsa oli sanasta sanaan: Ja jumalaut et sinä mikään nainen enää ole kun et pystynyt edes lasta enää saamaan, minä en halua olla missään tekemisissä mahon naisen kanssa.”
”Maho nainen” näyttää olevan miehelle kauhistus eikä hän sen vuoksi hevin suostu vaimon sterilisaatioon. ”Lääkäri oikein kovasti kehotti ja puhui minulle tästä. Mutta mieheni ei suostunut. Hän sanoi, että minusta tulee mahdottoman villi ja mä voin kulkea ties missä. Vaikka mulla on kahdeksan lasta jotka on kaikki vielä aika pieniä niin että olen täysin sidottu kotiin.”
”Eräällä naapurinemännällä on 13 lasta. Kymmenen lapsen jälkeen lääkäri ehdotti steriiliä. Mies ei suostunut, sanoi että menee pilalle koko mun vaimo.”
Sterilisaatiosta on vallalla runsaasti harhakäsityksiä, joita kirjassa oiotaan. Luullaan, että sterilisaatio vaikuttaa sukupuoliviettiin tai muihin ominaisuuksiin, vaikka se ainoastaan estää hedelmöitymisen. Sama pätee tietenkin mieheen. Käytäntö on täysin nurinkurinen. Nainen steriloidaan, vaikka mies on alkoholisti ja kyvytön hoitamaan perhettä. Miehen sterilisaatio olisi johdonmukaisempaa ja toimenpiteenä yksinkertaisempaa.
Ritva-Liisa Sumu tekeekin mainoslause-ehdotuksia miehen sterilisaation puolesta: Miksi Väinö on niin vastustamaton? Kuukauden kaikki päivät yhtä turvallisiksi! Ei enää koskaan elatusapumaksuja!
Naiset, jotka ovat päätyneet aborttiin oman harkinnan kautta, eivät yleensä kadu. Sen sijaan naiset, joiden on ollut pakko alistua keskeytykseen terveydellisitä syistä tai miehen painostuksesta, ilmoittavat abortin painavan mieltä. Sama ilmiö pätee sterilisaatioon: naiset, joille sitä on tyrkytetty puoliväkisin, katuvat sitä jälkeenpäin.
Vaikka kirjan haastattelijat perustelevat niitä syitä, jotka heidän kohdallaan johtivat aborttiin, puhuu kirja aborttia vastaan. Abortti on hätäratkaisu, sitä tarvitaan tällä hetkellä, mutta olisi tehtävä kaikki mahdollinen niiden syiden poistamiseksi, jotka johtavat ei-toivottuihin raskauksiin.