Rouva Koivistoa ärsyttää: Kun pääministeri näkee televisiossa korkeaan virkaan nimittämänsä naisen, hän ottaa isällisen ilmeen

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tellervo Koiviston 50. pakina, Suomen Kuvalehti numero 48/1969.

Rakas päiväkirja. Pentti Holappa näkyy tehneen ehdotuksen, jonka ei välttämättä tarvitse olla mahdoton, vaikka se ensi kuulemalta sellaiselta tuntuisi. Tasa-arvoisuuden edistämiseksi, sanoo hän, pitäisi jotkut virat täyttää aviopuolisoilla siten, että nämä jakaisivat keskenään vallan ja vastuun. Ja tietysti palkan.

Mielestäni tätä systeemiä voitaisiin oivallisesti kokeilla lähetystöissä.

Diplomaatin vaimolla on erittäin vähän valinnan mahdollisuuksia. Hän saattaa omata insinöörin, sairaanhoitajan tai juristin pätevyyden, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta toimia virassa, ellei tee niin radikaalia ratkaisua, että jää kotimaahan silloinkin, kun mies toimii useita vuosia ulkomailla.

Diplomaatin ei tarvitse olla naimisissa, mutta jos hänellä on vaimo, ei tämä voi eristäytyä, vaan hänen on osallistuttava miehensä velvollisuuksiin. Hänen oletetaan lisäksi olevan kaunis, viehättävä ja kielitaitoinen, mutta kaikkea tätä omalla kustannuksellaan.

 

Diplomaatin vaimo ei voi jäädä lepäämään laakereilleen, siitä pitää jo ympäristön painostus huolen. Hänen on seurattava aikaansa ja oltava jatkuvasti valppaana.

Hyvä vaimo tuottaa pisteitä miehelleen ja valtiolle, mutta itse hän ei saa tästä tunnustusta. Hän on taloudellisesti täysin riippuvainen miehestään. Kaiken lisäksi on hänen eläkkeensä niin mitätön, ettei monikaan uskoisi niin hienosta virasta maksettavan niin epähienoa summaa.

Minusta olisi aika ryhtyä harkitsemaan keinoa, joka jollakin tavalla laillistaisi diplomaatin vaimon aseman. Jotta ei jälleen tehtäisi jakoa miehen työt ja naisen työt, ehdottaisin, että vaimolle annettaisiin mahdollisuus erikoistua jollekkin sektorille ja hoitaa sitten tätä lähetystyössä.

Ambassadöörin nykyinen suomenkielinen vastine on hieman hymyilyttävä. Mutta jos lähettilään virka täytettäisiin aviopuolisoilla, voitaisiin tällaista yhdistelmää täydellä syyllä kutsua suurlähettilääksikin.

 

Silmäni tavoittivat tässä eräänä aamuna otsikon ”Rooliaidat kaatuvat karjatalouskoulussa.”

Vihtori Kosola sanoi aikoinaan, ettei kysy kyntäjän pelto, mitä kieltä kyntäjä puhuu. Nyt on sitten päästy niin pitkälle, ettei kysy lypsäjän lehmä, millä äänellä lypsäjä puhuu. Kun miehet oikein yrittävät, oppivat he näköjään hoitamaan vasikoita, varsoja, possuja ja muidenkin elikoiden tenavia.

Olisikohan liikaa vaadittu, että he joskus kokeilisivat riittäisivätkö heidän kykynsä heidän oman jälkikasvunsakin hoitamiseen. Ihmislasten kasvattaminen vaatii hellyyttä ja rakkautta, mutta eivät kai isät ja puolisot rohkene väittää, että heiltä puuttuvat nämä yleisinhimilliset ominaisuudet.

 

Ottelu Mela vastaan Friberg päättyi ensiksi mainitun voittoon. Nimitysasiat saattavat kehittyä monimutkaisiksi, sillä ei ole aina helppoa saattaa erilaisia avuja ja ansioita yhteismitallisiksi.

Jossakin vaiheessa voidaan todeta, että tähän saakka hakijat ovat tasoissa. Mutta sitten joku voi esim. vaatia, että tähän virkaan on saatava Mela, koska paikan edellisellä haltijalla oli räpylä.

Toinen valitsija sen sijaan korostaa väriä. Paikan edellinen haltija vei mennessään viimeisenkin punavärin tästä laitoksesta, olisi saatava uusi väripilkku, kun edessä on joulu ja kaikki.

Minusta on ylen merkityksellistä, että hakijalla on hame ja olen ylen tyytyväinen, että kerran hameellistakin onnisti.

 

Pääministeri suhtautuu naisiin niin kuin mies. Kun miespuolinen ministeri tai pääjohtaja, jonka nimittämiseen hän on osallistunut esiintyy esim. televisiossa, ei pääministerissä ilmene minkäänmoisia isällisiä piirteitä.

Mutta kun esiintyjänä on ministeri Tiekso tai pääjohtaja Lahtinen, ottaa pääministeri kasvoilleen ”eikös tuo Anna-Liisa/Alli olekin hyvä”-ilmeen.

Toivottavasti Pirkkoa seuraa Eeva ja  Aino ja Elli jne. kunnes päästään aikaan, jolloin otsikko ”Nainen Korkeimman oikeuden jäseneksi” on mieltä vailla.