Rouva Koivisto työvoimatoimistossa Kotkassa: ”Teillä on täällä naisten osasto ja miesten osasto – Eikö se ole rotuerottelua?”
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 90 selviää, että naiset pärjäsivät nosturikuskeina.
Tellervo Koiviston 90. pakina, Suomen Kuvalehti numero 45/1970.
Kun kuulin, että Kotkan merenkulkuopistossa on naisoppilas, päätin käydä häntä jututtamassa. Mutta myöhästyin muutamalla kuukaudella. Tyttö oli valmistunut perämieheksi ja lipunut merille. Kaikessa hiljaisuudessa, sillä tämä ensimmäinen naispuolinen perämies kuuluu karttavan julkisuutta kuin koleraa. Järkevä tyttö.
Jos haluaa olla ammatissa tasa-arvoinen ei ole syytä lyödä mynttiä siitä, että sattuu olemaan eri sukupuolta kuin muut samassa ammatissa toimivat. Tosin asia voidaan nähdä toisinkin. Uranuurtaja joutuu aukaisemaan väylän, jota toisten on jo helpompi seurata. Mutta jos väylä on avattu niin hissukseen etteivät muut tiedä koko tapauksesta mitään, ehtii se jäätyä ja avaajan ponnistukset menevät siltä osin hukkaan.
Eikö niin, perämies Rauramo?
Koska merenkulkuopisto ei pystynyt minua työllistämään, soitin työnvälitykseen. Kysyin johtajaa ja yllätyin kuullessani naisäänen vastaavan. Olin juuri lukenut, että työnvälitysorganisaatiossa kaikki työnvälitystoimistojen johtajat, työvoimapiirien tarkastajat, päälliköt ja apulaispäälliköt ovat miehiä.
”Olen v.t.”, selitti nainen. Keskustelumme päätyi tapaamiseen työnvälitystoimistossa.
”Teillä on täällä naisten osasto ja miesten osasto. Eikö se ole rotuerottelua?”
”Tavallaan. Mutta tämä jako johtuu paljolti tästä huoneistosta. Meillä on kyllä uusia suunnitelmia. Toivomme saavamme toimiston, missä on kaikille yhteinen odotushuone, pikatiski ilmoitusluontoisia asioita varten ja työnvälitysosastot ammattialoittain. Ei siis sukupuolen mukaan kuten on vielä tässä nykyisessä.”
”Naiset puuttuvat täysin työnvälityksen ylemmiltä portailta. Onko siihenkin tulossa muutoksia?”
”Kun aloin hoitaa nykyistä vakinaista tointani neuvontaosastolla olin ainoa nainen siinä tehtävässä. Nyt niitä jo on muuallakin.”
Leena Niskanen on ollut työpaikassaan nelisen vuotta ja suorittanut sinä aikana yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinnon Tampereella. Hänen vakinaisena toimenaan on siis työhönsijoittamisen neuvonta.
”Neuvontaosaston tehtävänä on ensisijaisesti ollut auttaa invalideja ja vastaavanlaisissa vaikeuksissa olevia. Mutta mielestäni alaa pitäisi laajentaa, niin että työnvälittäjät voisivat sen avulla auttaa työnhakijoita esimerkiksi uudelleen koulutuksessa ja ammatin vaihdossa. Aktiivinen rooliaitojen murtaminen sopisi erittäin hyvin juuri neuvontaosastolle. Kaikki tämä edellyttäisi läheistä yhteistyötä ammatinvalinnanohjauksen kanssa.”
Miesten osaston työnvälittäjänä toimii Pertti Lindgren.
”Saisiko nainen työtä tältä osastolta?”
”Työllisyystilanne on poikkeuksellisen hyvä ja ammattitaitoisilla on varaa valintoihin. Naisen voi tällä hetkellä sijoittaa ehkä vain rakennuksille siivoojaksi ja aputöihin. Ja sinnekin ottavat mieluimmin miehiä nyt kun rakennusalalla noudatetaan samapalkkaisuutta.”
”Voiko nainen ylipäänsä menestyä niissä ammateissa, jotka kuuluvat tämän osaston piiriin?”
”Esimerkiksi maalarin ammatti sopisi yhtä hyvin naiselle kuin miehellekin, samoin monet kuljetustehtävät. Naispuolisista nosturinkuljettajista kotkalaisilla on hyviä kokemuksia. Työnantajat sanovat naisilla olevan paremman ”sormituntuman”.
”Entä päinvastoin? Voisitteko lähettää miehiä naisten ammatteihin?”
”Se on palkasta kiinni. Eivät miehet ainakaan näin hyvinä aikoina ota työtä naisten palkoilla.”
”Naisten sijoittamista tämä nykyinen osastojako hankaloittaa, kun ei tiedä mitä paikkoja on tarjolla”, sanoo naisten työnvälittäjä Anja Ampuja. ”Työllisyystilanne on kohtalaisen hyvä, ammattitaitoisista on jopa puutetta – tässä mm. pari kampaajanpaikkaa täyttämättä. Mutta tänne tulevat naiset ovat valitettavan ammattitaidottomia. Mielelläni minä suosittelisin naisille siirtymistä miesvoittoisille aloille, koska palkat niissä ovat paremmat, mutta naiset tahtovat olla kovin arkoja.”
Työnvälityksen kolmatta, toimihenkilöosastoa, hoitaa Terttu Alm.
”Tällä osastolla asioivat sekä miehet että naiset, mutta jako miesten ja naisten töihin näyttää säilyvän. Naiset saavat konttori- ja toimistotyöt, miehet tekniset ammatit. Aluksi mieskin saattaa olla kiinnostunut konttorityöstä, mutta hakeutuu yleensä pian tuottavammalle alalle esimerkiksi tukkumyyjäksi. Tukkumyynti onkin miesten hallussa, jostakin syystä työnantajat asettavat heidät etusijalle, vaikka nainen sopisi siihen aivan yhtä hyvin. Vähittäismyyjät sen sijaan ovat naisia ja näiden eri portaiden myyjien ansioissa on melkoinen ero. Minua ihmetyttää naisten vähäinen kiinnostus teknillisiä ammatteja kohtaan. Mennään ehkä laboratorioihin, mutta siihen se sitten jää.”
Työnvälityksellä oli hiljainen aamu, asiakkaat hoitivat asiansa puhelimitse. Meillä oli tilaisuus yhteiseen keskusteluhetkeen.
”Minkälainen työnjako on teidän alallanne”, utelimme valokuvaajalta.
”Varsinainen kuvaus on miesten työtä, muun hoitavatkin sitten naiset. Ja kuvaustyö on näistä parhaiten palkattu.”
”Täällä Wärtsilän konepajalla hoitaa suurta ulkonosturia nainen. Hän oli myyjä ja tuli tänne työnvälitykseen hakemaan työtä, josta saisi paremman ansion. Ehdotimme nosturinkuljettajan ammattia ja siellä hän nyt ohjaa kuuden tonnin vekotinta kahdenkymmenen metrin korkeudessa ja hyvin kuuluu menevän.”
”Eikä takuulla kukaan voi sanoa, että hän olisi miesmäinen tyyppi.”
”Tarkoituksena oli järjestää työllisyyskursseina nosturinkuljettajan kurssi, ja sinne ilmoittautui pari naistakin. Mutta se raukesi hakijoiden vähyyden vuoksi.”
”Hyvästä työllisyystilanteesta on haittansakin. Kun työtä on saatavilla ja palkkaus ’liukuu’, mennään töihin eikä huolehdita koulutuksesta. Tämä huolestuttaa varsinkin nuoriso-työnvälitystä.”
Tällaiselta näytti siis työnvälitys Kotkassa lokakuisena perjantai-aamuna.
Työllisyystilanne oli hyvä, mutta erot sukupuolten välillä olivat siksi selvät, että mistään tasa-arvosta ei voida puhua. Työmarkkinoilla on liian paljon ammattikoulutusta vailla olevia naisia, palkat ovat alhaiset ja aloilla joilla on sovittu samanpalkkaisuusperiaatteesta, työnantajat syrjivät naista.
Työnvälitysorganisaatiolla on mahdollisuuksia vaikuttaa. Se voi ylläpitää epäkohtia jakamalla työt sukupuolen mukaan, mutta sillä on myös päinvastaiset mahdollisuudet.
Naisten asemaa tutkinut komitea tekee seuraavat työnvälitystä koskevat ehdotukset:
- Työnvälityksen sisäisessä koulutus- ja tiedotustoiminnassa tulee työnvälitysviranomaisten pyrkiä poistamaan niitä tekijöitä, jotka vaikeuttavat miesten ja naisten hakeutumista ja sijoittumista sellaisiin työtehtäviin, jotka ovat leimautuneet vastakkaisen sukupuolen työaloiksi. Tulee kehittää sellaisia menetelmiä, joiden avulla naisia ja miehiä voidaan kannustaa perinnäisesti omalla sukupuolle vieraille työaloille.
- Työnvälityksen tulee julkisessa tiedotustoiminnassaan kiinnittää enemmän huomiota ammattialojen sukupuolirajojen poistamiseen. Tässä tarkoituksessa tulisi suorittaa tutkimuksia ja julkistaa työnantajien ja työntekijoiden kokemuksia siitä, kuinka naiset tai miehet ovat menestyneet sukupuolelleen epätavallisissa ammateissa.
- Niissä työnvälitystoimistoissa, joissa miesten ja naisten työnvälitys vielä toimii eri osastoissa, tulee viipymättä suorittaa ammattialoihin perustuva osastojako. Tarjottujen työpaikkojen jakaminen naisille tai miehille tarkoittettuihin tulee lopettaa, ja kaikki työpaikat osoittaa samalla tavalla naisten ja miesten haettaviksi.