Rouva Koivisto suomalaisia tapaamassa Göteborgissa: ”On täällä harrastustiloja, mutta ei me niissä käydä vaan diskossa”

Suomi-päivä on vain kerran vuodessa, miten kuluvat muut, kysyy Tellervo Koivisto. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.

Tellervo Koiviston 108. pakina, Suomen Kuvalehti numero 23/1971.

Göteborg, Ruotsin toiseksi suurin, Turun kummi ja muutenkin merkittävä kaupunki on 350-vuotias ja juhlii tapausta koko vuoden. Onnittelijoita saapuu joka suunnalta: Teuvo Aura Helsingistä, Väinö Leino Turusta ja Carl Gustaf Tukholmasta. Viimeksimainittu poikkesi matkallaan Volvon tehtaille ja kiteytti näkemänsä sen suuntaiseen lausuntoon, että leppoisaltahan tämä työtahti täällä näyttää. Työläiset kohahduttivat korviaan: asettuiko kruununprinssi tahallaan työnantajan puolelle vai eikö hän ole seurannut aikaansa, jotta tietäisi, että työläiset väittävät työtahtia hiostavaksi?

Göteborgin Volvossa samoin kuin muissa suurissa työpaikoissa on runsaasti suomalaisia. Koko kaupungissa heitä arvellaan olevan viitisentoista tuhatta. Lähikeskuksissa – Boråsissa, Trollhättanissa, Skövdessä – heitä on lisää niin että koko seudun suomalaismäärä nousee kymmeniin tuhansiin.

Kaupungin juhliessa historiaansa kokoontuivat suomalaiset helluntaina omaan juhlaansa Lisebergin huvipuistoon. Tästäkin juhlasta on tullut traditio, vietettiinhän sitä jo toisena peräkkäisenä vuotena. Juhlan takana ovat suomalaisseurat ja tietenkin Eric Borgström, suomalaisten ja erikoisesti turkulaisten auttaja jo sotavuosilta. Esiintyjät olivat emämaasta; turkulaisia, helsinkiläisiä, tamperelaisia ja koivistolaisia, kaikkia enemmän kuin pari. Ohjelman kulkua johti Tarva ja moni kaino hämälainen ja vieno karjalainen ”Kato Tarvahan se siinä!” tai ”Sillälailla, Tarva!”

”Jugoslaavit eivät juo, eivät ne kai osaakaan.”