Rouva Koivisto: ”Minkä sille mahtaa, että muuttopuuhat kuuluvat naistentöihin ja lomailu ja matkailu miehille”

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tellervo Koiviston 71. pakina, Suomen Kuvalehti numero 19/1970.

Kohtalotoverini Ksantippa. Lehdessä ollut kirjeesi saapui juuri parahultaisesti lämmittääkseen muuton ja yksinäisyyden rasittamaa mieltäni. Siitä sinulle lämpimät kiitokset.

Sanoit suovasi vilpittömästi Manulle hänen lomansa, mutta väitit, että ”Noin ovat miehenpuolet muuttojen yhteydessä maailman sivu menetelleet. Korjaavat visusti luunsa pois revohkasta ja astuvat muina miehinä uuteen kotiin, joka on sapattikunnossa”.

Juuri niin.

Tämänkin huoneiston edellinen haltija joutui olemaan muuttoviikon Amerikassa, ja toinen tuntemani perheenpää pahoitteli hiljan sydäntäsärkevästi sattumaa, joka pakotti hänet lähtemään Lappiin lomalle juuri silloin kuin perheen omakotitalo valmistui muuttokuntoon. Mutta minkä sille mahtaa, että meidät on luotu miehiksi ja naisiksi ja työt on luotu miestentöiksi ja naistentöiksi siten, että lomailu ja matkailu kuuluvat edellisiin ja muuttopuuhat taas jälkimmäisiin.

 

Kerroit miehenkorstoista, jotka tarjoutuivat auttamaan sinua muutossasi, mutta jotka sitten viime hetkessä saivat force majeuren. Minä sain vain yhden tarjouksen ja se koski naulojen lyömistä seinään. Sanoin, että naulat voin lyödä itsekin, mutta sähkötöissä olisi pieni apu tarpeen. Avun tarjoaja päätyi kuitenkin harkinnan jälkeen siihen tulokseen, että olisi viisainta kääntyä talonmiehen puoleen, tällä kun on hallussaan ne monimutkaiset työkalut, joita lamppujen kiinnittäminen vaatii.

Sohvalle passattavaksi tulleen muuttomiehen opin minäkin tuntemaan, mutta kohtelin häntä paljon humaanimmin kuin sinä omaasi. Syy ei nimittäin ollut niinkään miehessä kuin olosuhteissa. Tämä suurikokoinen mies ilmestyi tänne kolmantena muuttopäivänä eli silloin kun kaikki alkoi jo olla ohi. Osoitin hänelle työn ja hän ryhtyi puuhaan kiitettävällä ahkeruudella.

 

Mutta asunnossa sattui samanaikaisesti olemaan kolme ja puoli naista nyyttikesteissä ja tietää sen miten siinä käy kun on yksi mies ja kolmen naisen laittamia herkkuja. Mies istutettiin sohvalle ja sanottiin, että maistahan tätä ja kehuhan tuota ja siihen se ilta hupeni. No, tarvitsihan emäntäkin kolmen muuttopäivän jälkeen ruokaa ja virkistystä ja yhdistelmä yksi mies ja kolme ja puoli naista on vaihteeksi huomattavasti piristävämpi kuin esimerkiksi kolme naista ja kolme miestä.

Muuttomiehesi olivat järjestäneet kirjahyllysi niin taitavasti, ettet pystynyt kolmeen vuoteen löytämään haluamaasi kirjaa. Minä en voi kirjahyllyn järjestyksestä syyttää ketään toista, mutta en syytä itseänikään sen jälkeen kun havaitsin, että epäjärjestykselläkin on puolensa. Jouduin nimittäin kaksi vuotta sitten purkamaan ja kokoamaan kirjahyllymme ja väsyin puolivälissä niin, että ainoaksi tavoitteekseni tuli kirjojen hyllyyn mättäminen. Pian havaitsin, että nurinperin olevan kirjan löytäminen tuotti tuttavalleni erikoista mielihyvää. Koska tuttavani on oikein mukava naisihminen, teen parhaani, että hän viihtyisi meillä vastaisuudessakin.

 

Kirjahylly tuntuu muuten olevan arka paikka yhdelle ja toiselle. Tänään soitti muuan naishenkilö pyytäen minua luokseen neuvonpitoon. Pyyntöä seurasi selitys: ”Meillä on vähän kaaosta, mutta älä välitä. Lapset kaatoivat kirjahyllyn ennen joulua eikä kenelläkään ole ollut voimia sen kokoamiseen.” Enhän minä välitä. Soittaja oli yhdistys yhdeksäläinen niin kuin minäkin, ja väitetään, että näissä perheissä jäävät jotkut työt tekemättä kun molemmat ovat tasa-arvoisia.

Enkä minä muutenkaan välitä näin keväällä. Ethän sinäkään, Ksantippa?