Rouva Koivisto: Miksi fiksu taloudenhoitaja ei kelpaa everstinnan seuraksi ostoksille, mutta tylsä johtajanrouva kelpaa?

Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 70 kirjoittaja pohtii, miten luokkaeroista päästäisiin eroon.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tellervo Koiviston 70. pakina, Suomen Kuvalehti numero 18/1970.

Nuori ruotsalainen nainen Jeanne Steffen on omien kokemustensa ja tekemiensä haastattelujen pohjalta kirjoittanut mielenkiintoisen kirjasen ”Att vara underklass” Ruotsissa vallitsevista luokkaeroista. Eräs luokkaerojen ilmenemistapa käy esille seuraavista kirjan esimerkeistä:

Leskieverstinnalla on ollut sama taloudenhoitaja vuosikymmeniä. Taloudenhoitaja on henkisesti vireä, ja everstinna viihtyy hyvin hänen seurassaan. Kummankin poika on lääkäri. Everstinna ei kuitenkaan ota taloudenhoitajaa mukaansa lähtiessään esimerkiksi ostoksille, vaan valitsee seurakseen vaikkapa pääjohtajan rouvan, vaikka ei erikoisemmin pidäkään tästä. Jälkimmäisen kanssa hän on myös sinut, vaikka on tuntenut tämän huomattavan lyhyemmän ajan kuin taloudenhoitajansa, jota hän ei sinuttele.

Johtaja ja katutyöläinen ovat samanaikaisesti kertausharjoituksissa. Kummatkin ovat iloisia, ulospäin suuntautuvia ja älykkyydeltään samantasoisia. Kumpikin on kiintynyt perheeseensä, erikoisesti lapsiin, ja kumpaakin on rangaistu rattijuoppoudesta. He viettävät vapaa-aikansa toistensa seurassa lehtiä lukien ja korttia pelaten ja aika kuluu rattoisasti. Jonkin aikaa siviiliin pääsyn jälkeen he tapaavat sattumalta. Haalaripukuinen katutyöläinen on työpaikallaan, englantilaistyylisesti pukeutunut johtaja menee liiketuttavansa kanssa ohi. Miehet tervehtivät toisiaan ystävällisesti mutta pidättyvästi, kumpikaan ei edes ajattele tuttavuuden uusimista.