Rouva Koivisto lukee Topeliuksen kuvausta kansanhuveista: Sivellään tanko ihralla ja kiinnitetään huippuun palkintoja, kuten ruokaa
Topelius kuvasi Helsingin elämää yksityiskohtaisesti, kertoo Tellervo Koivisto. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.
Tellervo Koiviston 101. pakina, Suomen Kuvalehti numero 13/1971.
Aikana jolloin Saarikoski tutkii Homerosta ja Holmberg Jääkärin morsianta, voisi olla hienoa sanoa: lukaisin tässä yhden topeliuksen. Luin tosiaan eilen Topeliusta, mutta puhtaasti asiallisista syistä. Tarvitsin nimittäin Helsinki-aiheista tietoa ja sitä hakiessa eteeni sattui kirja ”Helsinki Sakari Topeliuksen kuvaamana”.
Kirja on koottu nuoren Topeliuksen lehitkirjoituksista ja vanhan Topeliuksen muisteloista. Etsimäni tieto löytyi kirjan loppupuolelta, mutta kirja miellytti minua siinä määrin, että luin sen lopusta alkuun siltä istumalta.
Kirjeenmuotoisista pakinoista selvisi ajankohadan tärkeimmät uutiset torihinnoista maailmanpolitiikkaan saakka. Pidemmät kirjoitukset kuvasivat yksityiskohtaisemmin elämisen monimuotoisuutta: ylioppilaiden elinkustannuksia ruplissa ja kopeekoissa, kaartintanssiaisia, köyhien asunto-oloja ja talonomistajien lyhytnäköistä vuokrapolitiikkaa.
Lukemisen viehätys perustui sekä kirjalilijan kerrontakykyyn että niihin mielikuviin, joita kaukaiset tapaukset herättivät. Annan Topeliukselle puheenvuoron aiheesta Kansanhuvit. Näyte on tuskin mielenkiintoisinta Topeliusta, mutta mielikuvituksella varustetulle lukijalle se antaa mahdollisuuden monenlaiseen aikaan ja paikkaan sitoutumattomaan ajatuksenlentoon.
”Sen, joka lapsuudesta asti on tottunut kaikkiin näihin etuihin (teatterit, konsertit ja tanssisalongit) on vaikea asettua työläisen asemaan, niin puutteelliseen, niin kieltäymyksiä täyteen, niin tyhjään kaikista sivistys- ja rahatavaroista, jollaisena se todella on ja jollaisena sen täytyy pysyä niin kauan kuin elämän kohtalot vaihtelevat niin epätasaisesti. Ja kuitenkin pitäisi olla sivistyneiden, varakkaiden oman hyvin ymmärrettävän edun mukaista nähdä ympärillään tyytyväinen ja hyväntahtoinen työläisluokka, joka ei koskaan napise, ei koskaan kadehdi parempiosaisia, vaan tekee työnsä taitavasti, koska se tekee sen mielellään, varmana siitä, että myös sillä on ilonsa.”
”On hyvä tehdä työtä, mutta sen pitää tapahtua tyytyväisin mielin. Työläisen viihtyisälle kodille on annettava suuri arvo, mutta myös hän tuntee tarvetta seurusteluun vertaistensa kanssa.
Lyhyesti sanottuna, hänellä pitää joskus olla hauskoja hetkiä kodin ulkopuolella, jotta hän reippain mielin kestäisi viikon työtaakan. Nämä hetket voi sopivasti asettaa sunnuntai-illoiksi varsinkin valoisana vuoden aikana.”
”Kilpailut ovat suosituimpia kaikista huvituksista, jotka soveltuvat suurelle vähän sivistystä saaneelle kansanjoukolle. Kilpailu herättää suurta jännitystä; jokainen tuntee ikäänkuin ottelevansa mukana, ja riemuitsevin eläköönhuudoin tervehditään voittajaa. Sellainen tekee hyvää työläiselle.”
”Huvittavista kilpailuista tankoa myöten kiipeäminen on hullunkurisin. Kolmen korkeintaan neljän sylen pituinen sileä tanko sivellään hyvin ihralla, suovalla tai jollakin muulla liukkaalla aineella ja pystytetään lujasti maahan. Huippuun on joka kerta kiinnitetty yksi tai useampia palkintoja: pikkuesineitä, ruokatavaraa ym. Leikki on karkean hullunkurinen, mutta äärimmäisen koomillinen.”
Kirjoitusvuosi on 1846. Paria vuotta myöhemmin valmistui Marxin ja Engelsin manifesti, ja Euroopassa elettiin ”hullua vuotta”. Siitä kirjoittaa Topelius pakinassaan näin:
”Huolimatta almanakan kiltteydestä karkausvuosi 1848 on kuitenkin tähän saakka ollut aika meluisa. Pidetään vaarallisena kulkea Helsingin katukäytävällä keväällä: kävelijä ei tiedä, millä hetkellä lumivyöry syöksyy katolta hänen päähänsä. Yhtä surkeasti käy nyt poliittisten kannunvalajain heidän retkeillessään Euroopassa: he eivät tiedä milloin jokin perustuslaki tipahtaa heidän päähänsä kuin kuusta.”
”Ei ole enää mikään mahdotonta. Kuka voi vakuuttaa meille, ettei Mehemet Ali huomenna leikkaa partaansa ja paavi ylihuomenna mene naimisiin abbedissan kanssa.”