Rouva Koivisto lukee Topeliuksen kuvausta kansanhuveista: Sivellään tanko ihralla ja kiinnitetään huippuun palkintoja, kuten ruokaa
Topelius kuvasi Helsingin elämää yksityiskohtaisesti, kertoo Tellervo Koivisto. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.
Tellervo Koiviston 101. pakina, Suomen Kuvalehti numero 13/1971.
Aikana jolloin Saarikoski tutkii Homerosta ja Holmberg Jääkärin morsianta, voisi olla hienoa sanoa: lukaisin tässä yhden topeliuksen. Luin tosiaan eilen Topeliusta, mutta puhtaasti asiallisista syistä. Tarvitsin nimittäin Helsinki-aiheista tietoa ja sitä hakiessa eteeni sattui kirja ”Helsinki Sakari Topeliuksen kuvaamana”.
Kirja on koottu nuoren Topeliuksen lehitkirjoituksista ja vanhan Topeliuksen muisteloista. Etsimäni tieto löytyi kirjan loppupuolelta, mutta kirja miellytti minua siinä määrin, että luin sen lopusta alkuun siltä istumalta.
Kirjeenmuotoisista pakinoista selvisi ajankohadan tärkeimmät uutiset torihinnoista maailmanpolitiikkaan saakka. Pidemmät kirjoitukset kuvasivat yksityiskohtaisemmin elämisen monimuotoisuutta: ylioppilaiden elinkustannuksia ruplissa ja kopeekoissa, kaartintanssiaisia, köyhien asunto-oloja ja talonomistajien lyhytnäköistä vuokrapolitiikkaa.
Lukemisen viehätys perustui sekä kirjalilijan kerrontakykyyn että niihin mielikuviin, joita kaukaiset tapaukset herättivät. Annan Topeliukselle puheenvuoron aiheesta Kansanhuvit. Näyte on tuskin mielenkiintoisinta Topeliusta, mutta mielikuvituksella varustetulle lukijalle se antaa mahdollisuuden monenlaiseen aikaan ja paikkaan sitoutumattomaan ajatuksenlentoon.