Rouva Koivisto Kemi–Ivalo-junassa: ”Aamukahvi ja iltatee jäävät VR:n makuuvaunuissa juomatta, closetissa ei ollut vettä”

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tellervo Koiviston 72. pakina, Suomen Kuvalehti numero 20/1970.

Aakkosellisia muistiinpanoja reitiltä Kemi–Ivalo vappuna ja vähän sen jälkeen.

Aamukahvi ja iltatee jäävät VR:n makuuvaunuissa matkustavilta juomatta. Laihtuminen on ehkä terveellistä, mutta pakkolaihtuminen ärsyttävää.

Baudouinin tieksi kutsuvat ivalolaiset lentokentältä alkavaa asfalttitietään. Tie on lyhyt, inarilaiset odottavat lisää kuningasvierailuja.

Closetissa ei ollut vettä. Sitä ei ollut muuallakaan vaunussa, ei sen vertaa, että olisi voinut unet silmistään huuhtoa.

D-kansallisuustunnuksin varustettuja autoja ei Lapissa vielä näkynyt. S-autojen runsaus sen sjaan ilahdutti rovaniemeläisten hotellinpitäjien mieltä.

Eteläsuomalaiset olivat sankoin joukoin Saariselän retkeilykeskuksessa. Heidät tunsi helakanpunaisista kasvoista, kesivästä nenästä ja vaaleista renkaista silmien ympärillä.

Fahrenheitien ja celsiusten lukemat olivat herättäneet parven kärpäsiä verryttelylenkille Sodankylän kirkon auringonpuoleiselle seinustalle.

Generaattoreita on luvattu toimittaa Porttipahtaan kymmenen vuoden kuluttua. Sodankylän kunnanisät ihmettelivät herrojen kiireiden hitautta. Heidän mielestään aikataulu sietäisi kymmenen vuoden nopeutuksen.

 

”Helvetin 16″, Lappi-aiheinen kabaree, meni Rovaniemen teatterissa ”ehdottomasti viimeisen kerran”. Teatterissa käyneet olivat tyytyväisiä, joskin valittivat teatterisalin mukavuuksien olevan bunkkeriluokkaa.

Ivalossa oli koolla joukko hyviä jutunkertojia. Suosituimmat aiheet olivat kuninkaat, karhut ja konjakit.

Joulunvietto Lapissa on muotia. Niiden jotka haluavat päästä jouluvalmisteluista, on syytä ryhtyä valmisteluihin heti – tekemällä paikkavaraus Lappiin.

Kelo on arvopuu ja Lapin maiseman koristus.

Laurin liikkeen toimitusjohtaja Kaarina Murto esitteli kelosta tehtyä seitaa. ”Tämä on parisataa vuotta vanha. Näiden kasvurenkaiden kohdalle sattuvat suuret nälkävuodet. Keloja kohdellaan ikään kuin niitä riittäisi loputtomasti. Niiden arvoa ei tajuta. Poronluu on Laurin koriste- ja käyttöesineiden perinnäinen materiaali.” ”Ruotsalaiset ostavat Suomesta poroja sarvineen ja karvoineen. Sarvista he tekevät lemmenjuomaa japanilaisille miehille. Pelkkää humpuukia”, väittää Kaarina.

Naiset ovat yrittämässä Lapissakin. Mutta läänin yhdeksästä kansanedustajasta kahdeksasta lähtee edelleenkin miehen ääni.

 

Oula Aikio Vuotsosta kertoi poromiesten kuulumisia. Lokan allas aiheuttaa yllätyksiä, porot joutuvat eksyksiin, hirvet muuttavat kulkusuuntaansa, kalat kuolevat hapen puutteeseen.

Pedoista riittää riesaa. Hanki ei kanna poroa, mutta se kantaa ahman, poron pahimman vihollisen. Poromies haluaa tappaa ahman ja suden, ei metsästyksen vuoksi vaan suojellakseen porojaan.

Riekkoa myydään enemmän naapurimaihin kuin kotiin, selittivät inarilaiset ja kummastelivat, miten on mahdollista, että naapurien kannattaa maksaa parempi hinta melkein kaikista Lapin tuotteista. Ennen devalvointia tilanne oli päinvastainen. Silloin valitettiin meillä kaiken olevan kalliimpaa kuin naapureilla.

 

Sevettijärvelle ja siitä Jäämerelle kulkee nykyisin kunnon tie. Satama Jäämeren rannalla toisi liikennettä tielle, arveli Matti Sverlof Inarista.

Työttömyyden poistajaksi odottivat sodankyläläiset kaivostoimintaa. Malmeja on löydetty, kaivoksia ei ole avattu. Miksi?

Uni valtaa Valtion Rautateiden matkustajan. Xxx.. Ystävä hyvä Zzz… Älä kuorsaa! Öisin kaikki nukkuvat.