Presidentin syntymäpäivillä Linnassa piiri pieni pyöri – Rouva Koiviston päiväkirja paljastaa pöytäkeskustelut
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 86 käy ilmi sekin, että presidentin henkilääkärillä on koinsyömä smokki.
Tellervo Koiviston 86. pakina, Suomen Kuvalehti numero 38/1970.
Piiri, karuselli tai ruletti pyörii lehdissä uusin vivahtein. Seurapiiritoimittaja valitsee tunnetuista tai vähemmän tunnetuista henkilöistä kymmenkunta ja toistaa näiden nimet, usein valokuvan kera, lehden viidessä peräkkäisessä numerossa. Kuudennessa hän ”yleisön toivomuksesta” siirtää nämä ”kyllästyttävien ihmisten” listalle ja seitsemännessä alkaa uuden kierroksen. Järjestelmä näkyy tyydyttävän lukijoita, ihastuttavan ja vihastuttavan julkisuuden henkilöitä ja rikastuttavan lehtien omistajia. Joten näin hyvää systeemiä kannattaa kannattaa.
Piiri pieni pyöri, toimittaja hyöri ja ketunhäntä pilkahti tällä kertaa Linnassa, missä vietettiin korkeamman tahon synkkareita.
Päivänsankari oli hyvissä ruumiin ja hengen voimissa, koska ei valitellut, vaikka törmäsimme yhteen vastaanottosalin oviaukossa. Minäkään en nostanut äläkkää ylinopeudesta, olihan presidentillä puolellaan etuajo-oikeus.
V. J. Sukselainen ilmitoi ilonsa päästessään joskus minunkin pöytäkavaljeerikseni. Johannes Virolaiselta tämä ilo oli evätty ja hänet oli sijoitettu pöydän vastakkaiselle puolelle.
Oikeaa sivustaani tuki ministeri Tuominen, jonka tunsin vain kumoukselliselta maineeltaan. Mutta ei hän syntymäpäivillä mitään kumonnut, ei ainakaan suurempia määriä. Hänkään ei entuudestaan tuntenut minua, joten yritin esiintyä edukseni ja valitsin puheenaiheetkin asioista, joiden oletin häntä kiinnostavan. Kysyin muun muassa pitääkö hän villeistä lakoista. Hän oli tapansa mukaan suorapuheinen ja ilmoitti pitävänsä niistä, varsinkin jos ne ovat liköörissä maustettuja kuten Linnassa.
Toisen vierustoverinsa, ministeri Gestrinin kanssa Tuominen pohti puolustusbudjettia. Mikäli käsitin oikein, oli keskustelun teemana: Kyyhkyjä vai lentsikoita? Kristian Gestrin on erittäin sopiva sotaministeriksi, onhan hänen pisamainen olemuksensa mitä aseistariisuvin.
Hetemäki ja Hämäläinen vaihtoivat mielipiteitä ilman ilmeissä havaittavaa tiukkuutta. Seuraukset näkynevät aikanaan maamme palkannauttijoiden ja kapitalistien kukkaroissa.
Teuvo Aura ja Gunnar Korhonen kysyivät Poika Tuomiselta: ”Muistatko kun silloin…” Tulossaolevasta Poika Tuomisen muistelmateoksesta nähdään onko hän muistanut.
Presidentin henkilääkärillä professori Soisalolla oli koinsyömä smokki. Tarvitsemmeko parempaa todistusta lääkärien palkkauksen mädännäisyydestä?
Eino S. Revon lapset ovat vasemmistolaisia kun taas omani näkyy ihannoivan amerikkalaisten sarjafilmien farmarielämää. Eino S. arveli erilaisuuden johtuvan isien tuloerosta.
Henna Miettunen on tunnettu siitä, että hän sanoo mitä ajattelee ja joskus vähän ylikin. Tälläkin kertaa hän läksytti minua rikkeistä, vaikka myönsi että olen ”muuten mukava”. Mukava se on Hennakin muuten.
Ministerien rouvat aikovat Päivi Karjalaisen johdolla elvyttää kansanrintamaa edeltäneet perinteet ja kokoontua yhteisiin ompeluseuroihin. Järjestäneisyydessä on voimamme.
Rafael Paasio katseli huolestuneena kelloa ja prinssin ja varapresidentin viihtymistä. Hän pelkäsi myöhästyvänsä viimeisestä raitiovaunusta.
Kun seurapiiritoimittajan viihtymys alkoi olla suurimmillaan, palautti joku hänen mieleensä Jakobson-Öhmannin kieliopin esimerkkilauseen: Man soll aufhören zu trinken, wenn es einem am besten schmeckt.