Rouva Koiviston päiväkirja: Naiset ja miehet ovat edelleen eri karsinoissa eläkeiän suhteen
Eläkkeen laskemisperusteita on muutettava, kirjoittaa Tellervo Koivisto. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.
Tellervo Koiviston 123. pakina, Suomen Kuvalehti numero 46/1971.
Eläkeasiat näyttävät kiinnostavan ihmisiä. Kirjoitettuani niistä parisen kertaa olen saanut kirjeitä, joissa kysytään neuvoa tai pyydetään vaikuttamaan jonkin epäkohdan poistamiseen.
Kirjeiden ja niihin etsimieni vastausten mukana olen saanut itsekin lisätietoa. Sen vuoksi kiitos kaikille yhteisesti.
Kaksi naista kirjoittaa samasta asiasta; naisten ja miesten eriarvoisuudeesta eläkeiän suhteen. Heidän näkemyksensä näyttävät keskenään ristiriitaisilta, mutta kumpikin tuo esiin vanhenevan naisen vaikeudet työmarkkinoilla.
Toimihenkilö Porista kertoo, että hänen työpaikallaan on voimassa eläkesääntö, jonka mukaan naisen eläkeikä on 60 vuotta, miehen 65. Kirjoittaja hämmästelee pykälien säätäjän ajatusmaailmaa.
”Tilaston mukaan eliniän kasvu on naisten kohdalla huomattava. Viisikymmenvuotias nainen voi odottaa elävänsä vielä 24,9 vuotta, samanikäinen mies taas 21,4 vuotta. Eikö nämä luvut korreloi työtehon kanssa?”
Kirjoittaja ei periaatteessa hyväksy sukupuolijakoa eläkeiän perusteeksi, mutta ainakin hänen kohdallaan kysymys on muustakin kuin periaatteesta. Hänen palkkansa on kohtalainen, mutta koska palvelusvuodet eivät oikeuta täyteen eläkkeeseen, muodostuu ero palkan ja eläkkeen välillä niin suureksi, että edessä on varsin radikaalinen elämänmuutos.
”Vedotaan miesten vastuuseen perheestään. Se on kyllä turhaa puhetta, nykyään nainen joutuu yhä useammin perheensä huoltajaksi.”
Toinen kirje on teollisuuden työntekijältä. Kirjoittaja on työpaikallaan seurannut tovereittensa kohtaloa ja pelkää, että sama odottaa häntäkin. Tehtaaseen tulee uusia koneita ja kehitellään uusia työmenetelmiä.
”Tänne otetaan nuoria tyttöjä ja ne haluavat näyttää meille vanhemmille mihin he pystyvät. Pystyyhän sitä huhkimaan vähän aikaa, mutta väsymys tulee pian.”
Kirjoittajan mukaan nuoret vaikuttavat työn hinnoitteluun. Työ menee hiostamiseksi ja kun eivät vanhemmat naiset jaksa pysyä mukana, ansiot laskevat. Iän mukana lisääntyvät myös sairaudet ja nekin vähentävät työtuloa. Kun eläke määräytyy loppupalkan mukaan, merkitsee se sitä, että heikentyneen työkyvyn mukana eläkekin laskee.
”Eikö meitä naisia voitaisi päästää eläkkeelle aikaisemmin? Meillä on kotona riittävästi puuhaa, emme me homehtumaan ehdi.”
En ollut tietoinen, että jotkin eläkesäännöt asettavat suoraan naiset ja miehet eri karsinaan eläkeiän suhteen. Ilmeisesti näin kuitenkin yhä vielä on. Katsotaan alhainen eläkeikä sitten eduksi tai haitaksi, on selvää, että samat edut on annettava sukupuoleen katsomatta.
Jälkimmäisen kirjeen ongelma ei ole yksinomaan naisten, vaan kaikkien niiden, joiden ansiot eivät kohoa iän mukana.
Käytännössä tämä on erikoisesti naisten ongelma, koska nimenomaan naisilta puuttuu mahdollisuuksia edetä ammatissaan. Pulma ei kuitenkaan ratkea sillä, että naiset ja miehet siirretään eri aikoina eläkkeelle. Siihen on haettava muita ratkaisuja.
Eläkkeen laskemisperusteita on muutettava siten, että siinä otetaan huomioon ne vuodet, jotka ovat olleet tuottoisimpia. Näin saadaan työeläke korkeammaksi ja vähennetään vanhenevan ihmmisen muutenkin suurta painetta.