Rouva Koiviston päiväkirja: Eivät tämän kunnan likavedet merta saastuta, sanoi insinööri – naapurikunta ja Helsinki saastuttavat!
Leningrad mukaan vertailuun, niin Helsinkikin vapautuu puhdistamasta vesiään, toteaa Tellervo Koivisto. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.
Tellervo Koiviston 113. pakina, Suomen Kuvalehti numero 32/1971.
On leppeätuulinen heinäkuinen hellepäivä. Edessäni meressä uiskentelee tutunnäköinen koira ja tuntematon purjevene. Vieressäni kalliolla viruu harja ja viisi kirjavaa mattoa. Tämä on puhdasta ja tahratonta iloa. Vai onko?
Vielä kymmenen vuotta sitten mattopyykkiläinen oli miten lystäsi. Hän länttäsi mattonsa laiturille tai kalliolle, huljautti päälle vettä, hankasi saippualla ja harjalla ja huuhtoi miten parhaaksi katsoi. Jos lika lähti ja värit jäivät, oli työ hyvä eikä kukaan epäillyt etteikö olisi tehty hyvätyö.
Nykyisin pitää asiasta keskustella, jos ei muiden niin itsensä kanssa. ”Ei saa pestä kalliolla, vesi saastuu.” ”Mutta nämä ovat melko puhtaita mattoja ja käytän vesistöystävällistä pesuainetta.”
Pitää olla uskollinen vähässä. Usein tuntuu siltä, että nimenomaan vähässä.
Kunta kaivaa likaviemärit tämän lahden pohjukkaan. Sitä pitkin tulevat laskemaan kuntalaisten jätevedet sellaisina kuin itsekukin niitä viemäreihinsä lorauttaa. Mukana on ystävällistä ja vähemmän ystävällistä pesuainetta.
Asiasta keskusteltiin aikanaan. Kaikki eivät pitäneet siitä, että lahti saastuu. Asioita hoitava insinööri antoi lausunnon: Ei tämän kunnan likavedet merta saastuta. Katsokaa naapurikuntaa, siellä on paljon enemmän asukkaita ja vain osa vesistä puhdistetaan. Ja verratkaa pääkaupunkia! Sieltä menee puhdistuksista huolimatta likaa mereen moninkertaisesti se määrä, mihin me yllämme. Leningradin insinööri jätti vertailun ulkopuolelle, vaikka sen mukaanotto olisi ilmeisesti vapauttanut Helsinginkin puhdistamisvelvollisuuksista.
Sama kunta kuuluu olevan hyvin tarkka omakoti- ja huvila-asukkaittensa likavesistä. Saunastakaan ei saa laskea pesuvettä veteen, vaan se on johdettava likakaivoon. Hyvä että insinöörin perusteluja ei käytetä tällöin.
Sanovat, ettei kunnalla ole varaa puhdistamoon. Kunnallistekniikka, asunnot ja koulut nielevät nopeasti kasvavan kunnan veromarkat. Uskottavaltahan tuo kuulostaa.
Lahden pohjukassa on myös sokeritehdas. Se puhdistaa sokeria, tekee siitä vitivalkoista. Tietojeni mukaan valkoinen sokeri niin kuin valkoinen vehnäkin on vähemmän terveellistä ja vähemmän maukasta kuin puhdistamaton. Samaa ei voi sanoa vedestä.
Kunnalla ja sokeritehtaalla ei ole keskenään mitään tekemistä. Yritin vain sanoa, että sokeritehtaaseen on löytynyt varoja ja sen tuotteista maksetaan kun taas vettä ei katsota sen arvoiseksi. Pitäisikö rahavirtoja vähän ohjailla?
P.S. Arvoisa Maija Tikka. Kirjoituksestanne päätellen oletatte, että 1) pyrin viemään kättäni Linnaan puristeltavaksi ja 2) halvennan tahallani 200 000 maalaisnaista. Kohdat 1 ja 2 ovat keskenään siksi paljon ristiriidassa, että epäilen jommankumman tai molempien olettamuksienne paikkansapitävyyttä.
Vakavasti puhuen: mainitsemanne päiväkirja ei ollut ihan vakavaksi tarkoitettu. Se yritti pilailla niiden kustannuksella, jotka silloin tällöin sortuvat maalaiselämän romantisointiin. Eikä sellaisia henkilöitä tarvitse kaukaa hakea.