Rouva Koiviston päiväkirja: Kun ihminen on vähän eläin, hän matkustaa, juo, poikkeaa Reeperbahnille ja ostaa pornoa Tanskanmaalta

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tellervo Koiviston 104. pakina, Suomen Kuvalehti numero 17/1971.

Rakkauteen pakottaminen on halpamaista.

Sanoin kerran uskollisesta ystävästämme ”tuo kamala rakki”. Muutaman tunnin kuluttua ”tuo kamala rakki” alkoi käyttäytyä poikkeuksellisesti. Se kulki levottomasti ympäriinsä ja silmistä vuoti vettä ihan noroina. Aamulla silmiä näkyi tuskin lainkaan. Oli sunnuntai ja olimme maalla. Onnistuin tavoittamaan eläinlääkärin, panin koiran autoon ja ajoin henki kurkussa kaupunkiin. Lääkäri tutki ja sanoi, että silmä on jostakin syystä tulehtunut. Hain lääkkeet, palasin perheen luo, paijasin koiraa kuin pikkuvauvaa ja aamulla se oli terve kuin mikä.

Puheitani olen sen jälkeen varonut, mutta en voinut kuvitella, että se kelvoton osaa lukea. Tuossa se nyt kuitenkin istuu kirjoituskoneen vieressä pöydällä ja ilmeestä päätellen valmis aloittamaan kyyneltulvan, minä hetkenä tahansa. Mitä tehdä? Minulla on kiire päivä, juttu on saatava toimitukseen, sen jälkeen on kokous ja perhekin vaatii aikansa. Lääkäriin en kyllä ehdi, on yritettävä muita keinoja.

 

Koira on viisas eläin, koska se suorittaa kaikki tarpeensa perusteellisesti, julkisesti ja sumeilematta. Jos ihmiset ottaisivat siitä esimerkkiä, ei heillä olisi rasituksenaan pornopaketteja. Mutta ihminen sanoo lapselleen ”ei” ja ”hyi” heti kun on takapäästä kysymys. Lapsi piirtää kostoksi ruman kuvan ja sanoo tuhman sanan, jos uskaltaa. Kuva pyyhitään pois ja suu pestään saippualla.

Isona ihminen viettää enimmäkseen moitteetonta ”ei ja hyi”- elämää, mutta joskus hän matkustaa pois arjesta ja säännöistä. Silloin hän juo päänsä täyteen, poikkeaa Reeperbahnille ja ostaa pornoa Tanskanmaalta. Kotona odottaa arki ja järjestys, mutta sen tuloa voi hiukkasen vitkutella. Ihminen kaivaa taskujaan ja sanoo toiselle ihmiselle: Kato, tämän minä sain Hampurista ja tämän Köpiksestä ja lopun voit arvata heh heh.

Eikä se ihminen eikä se toinen ihminen tule siitä pornosta hiukkaakaan pahemmaksi. Pikemminkin päinvastoin. On rasittavaa aina olla kovasti ihminen, välistä on mukava olla vähän eläin. Niin kuin saastainen koira.

 

Joka aamu samat askareet. Ryntäys kadun yli, nopea jalannosto puun luona. Suorituksen arviointi haistamalla ja uusi tähtäys edellisen yläpuolelle. Jalka alas ja suunta oikealle. Seuraava puu ja vastaava toimitus. Muutama juoksuaskel etuviistoon vasemmalle. Tolppa nuuhkitaan ja jätetään silleen. Vastaantulijaa tunnustellaan varovasti etupäästä ja sumeilematta taustasta. Kurssi etuviistoon oikealle ja liraus vanhan Mossen oikealle eturenkaalle. Viidestä seuraavasta lehmuksesta neljä tutkitaan, kolme kastellaan ja yksi jätetään huomiotta.

Tahti kiihtyy, rannan lähes olematon viherkaista kutsuu. Ruusupensaat haistellaan ja kastellaan lukuisin pienin suihkuin. Muiden samoilla asioilla liikkuvien hajut taltioidaan. Levotonta pyörimistä, pysähdys ja hetken hiljaisuus. Tulos tarkastetaan ja multaa pölläytetään runsaasti kaikkiin suuntiin. Yhdeksänkymmenen asteen kurssin muutos ja siirtyminen talojen puoleiselle jalkakäytävälle. Sileät seinät ohitetaan juosten, ulokkeiden ja kulmien luona pysähdytään pitkään ja nuuskitaan hartaasti. Jalkaa yritetään nostaa.

Oman talon nurkka ja erikoisen tarkka tutkimus. Viimeiset metrit, rumalla ilmalla juostaan, kauniilla laahaudutaan. Kierros on tehty.

 

Talossa on koiria runsaasti. Meillä on, naapurilla on ja luotisuorassa suunnassa niitä on yhtä paljon kuin kerroksia. Jokainen tekee kierroksen kolme neljä kertaa päivässä. Jokainen jättää yhden läjän ja kymmenittäin lirauksia ja sen huomaa. Jos olisin koiraton, olisin koiravihaaja. Nyt en voi, sillä kunnioita isääsi ja äitiäisi, rakasta myötä- ja vastoinkäymisissä ja ole uskollinen koirallesi kuolemaan asti.

Onneksi ei asunnossani oleva koira ole minun. Niin pian kuin sen omistajalle ilmestyy kosija sanon: Hyvä on, saatte siunaukseni. Mutta koira seuraa kauppaa.