Rouva Koivisto matkalla Romaniassa: Luksushotelleja, nykyaikaisia hiihtohissejä, meren äärellä kilometrien valkohiekkainen ranta
Suurimman vaikutuksen tekivät viljavainiot, kertoo Tellervo Koivisto. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.
Tellervo Koiviston 103. pakina, Suomen Kuvalehti numero 16/1971.
Toisen pääsiäispäivän aamuna hyvästelimme lentokentällä romanialaisia isäntiämme ja suomalaisia saattajiamme. ”Romaniaa ei opita viikossa. Tulkaa ensi vuonna kolmeksi viikoksi, lupaamme teille joka päiväksi uutta mielenkiintoista katseltavaa.” ”Olemme olleet Romaniassa kolme vuotta emmekä vielä tunne tätä maata. Romania on yllättävän monipuolinen.”
Saavuimme Bukarestiin pääsiäisviikon maanantaina. Pilvisestä säästä johtuen saimme ensivaikutelman maasta vasta koneen laskeuduttua. Kenttä oli uusi ja laaja, lentoasema tyylikäs. Saimme kukkia ja suudelman kädelle, seremonia, joka toistui kaikkialla useita kertoja päivässä.
Astuimme mustiin mersuihin jotka veivät meidät kaupunkiin todella kaunista reittiä. Ohitimme valtaisan Herastraupuiston, jonka mielenkiintoisesta kylämuseosta ukonilma seuraavana päivänä karkotti. Ihailimme diplomaattien kaupunginosaa, upeita taloja, ihastuttavia puutarhoja.
Meidät majoitettiin hotelli Atheneé Palaceen, entisen kuninkaanlinnan, nykyisen taidemuseon naapuruuteen. Hotellin aula ja siihen liittyvät tilat olivat vaikuttavat ja meille varattu huoneisto suurimpia, mitä hotelleissa olen tavannut. Sen voitti kenties vain pari päivää myöhemmin Brasowissa Carpati-hotellissa saamamme huoneisto, jonka olohuoneen pinta-ala läheni sataa neliötä.
Seuraavan parin päivän aikana pidimme kiirettä. Kevät houkutteli puistoihin, joissa päiväsaikaan oli ihana rauha. Tytär yritti ottaa värikuvaa kukkivista forsythioista ja tilannekuvaa shakkia pelaavista miehistä. Jälkimmäinen epäonnistui, miehet keskeyttivät pelinsä ja alkoivat poseerata.
Kiersimme museoita, katsoimme Faustin ja tutustuimme pioneerien palatsiin. Viimeksimainitussa herätti huomiota voimakas kansallisen perinteen korostus. Lapset esittivät kansanmusiikkia laulaen, soittaen ja tanssien. Heillä oli harrastusryhmiä, jotka keräsivät vanhaa esineistöä ja tallensivat vanhoja tapoja. Outoja harrasteita tämänpäivän nuorille!
Huomattava osa Romaniasta on vuoristoa. Kävime Brasowissa, maan toiseksi suurimmassa kaupungissa ja sen ympärillä olevissa turistikeskuksissa. Lumisia vuorenhuippuja, sinisiä krookusrinteitä, nykyaikaisia hiihtohissejä, historiallisia monumenttejä.
Tossuttelimme Peles’in kuninkaanlinnan upeilla matoilla. Joimme kuumaa maustettua ja makeutettua tuicaa Branin ritarilinnan viileissä suojissa. Söimme perinteellisiä maalaisherkkuja ja kuuntelimme iloista kansanmusiikkia. Viihdyimme.
Matkan viimeisen vuorokauden vietimme rannikolla. Turistialueet Mamaia, Eforia, Neptun valmistautuivat kesää varten. Uutta rakennettiin, entistä korjattiin.
Ilma oli viileä, pensaat lehdettömät, tuleva kukkaloisto uinui vielä kasvihuoneitten suojissa. Mutta meri oli paikallaan ja monikilometrinen valkohiekkainen ranta. Satatuhatta vuodetta odotti turisteja kaikilta ilmansuunnilta.
Meren rannalla oli myös Constanta, suuri satamakaupunki, Turun kummikunta. Kaupungin ikä ilmoitetaan tuhansissa vuosissa. Sen ovat perustaneet kreikkalaiset, siellä ovat isännöineet roomalaiset ja sinne ovat jättäneet jälkensä turkkilaiset. Laaja arkeologinen museo esittää historiaa konkreettisella, kaikille ainakin jossakin määrin ymmärrettävällä tavalla.
Hiekkarannalla lekotteleva kaunotar voi pistäytyä museossa tutustumassa ammoin eläneen sisarensa puoli vuotta sitten löytyneisiin jäännöksiin: kultakoruihin, hopeasandaaleihin, beautyboxiin kauneudenhoitotarvikkeineen.
Ohitimme patsaan. Huomattava kansallinen runoilija – nimen olen unohtanut – oli halunnut tulla ikuistetuksi tänne meren ääreen, merta katsoen. Jäin miettimään haluaisinko itse. ”Maasta olet sinä tullut…” Minun elementtini on maa, musta multa.
Sen, minkä joku toinen kokee katsellessaan rannatonta ja saarentonta Mustaa merta, koin minä halkoessamme valtaisia viljavainioita.
Pellot häipyivät joka suunnalla horisontin taakse. Ei näkynyt ojia, ei puita, ei taloja. Siellä täällä nousi taivasta vasten vanhan vinttikaivon nosturi kuin purjelaivan masto merellä. Tämä näky on takuulla aitoa vanhaa, nykyistä, ikuista Romaniaa.