Rouva Koiviston päiväkirja vuodelta 1971: Syntyvyyden vähenemistä edistää vuonna 2000 huoli maapallon ylikansoituksesta
Talousrobotit tulvat, kertoo Tellervo Koivisto tulevaisuutta ennustavasta kirjasta. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.
Tellervo Koiviston 102. pakina, Suomen Kuvalehti numero 14/1971.
Jos ei mutaatiota tapahdu, alkavat perheet vuoden 2000 jälkeen saada miespuolisia talousapulaisia.
Kirjassa ”Suomi vuonna 2000” (Otava) ennustetaan näet kotikäyttöön tarkoitettujen talousrobottien valmistuksen alkavan noihin aikoihin. Ja robotit ovat miehiä, niin ainakin väittävät kaikki ne, joilta asiaa tiedustelin.
Talousroboteista ei tietenkään voi olla varma, ala on aina ollut naisten hallussa. Toivottavasti älyävät valmistaa vain yhtä sukupuolta, muutenhan ne voivat ryhtä lisääntymään lisenssittä.
Suomessa ei vuosituhannen vaihteessa ole talousrobotteja, ei uusia eikä entisiä. Perheissä ei kukaan enää omistaudu toisten palvelulle, vaan toiminnot jaetaan mahdollisimman tasan perheenjäsenten kesken.
Aikuisten velvollisuus on elättää itse itsensä. Lasten kasvatuksesta koituvat kustannusket korvaa entistä suuremmassa määrin yhteiskunta (päivähoitolaitosten, koulujen, opiskelijapalkan jne. avulla). Perhe saa uusia muotoja, sen saattavat muodostaa muutkin kuin isä, äiti ja lapset.
Tähän suuntaan ennustaa Katariina Eskola perheen kehittyvän vuosituhannen loppuun mennessä. Syntyvyys pysynee hänen mukaansa alhaisena vaikka useat tekijät (elintason nousu, yhteiskunnan apu, lisääntyvä vapaa-aika ja yhteispalvelujen lisääntyminen) puhuvatkin lapsiystävällisemmän yhteiskunnan puolesta.
Syntyvyyden vähenemistä edistänee huoli maapallon ylikansoituksesta. ”Tulevaisuuden normi voi kuulua: jokaisella yksilöllä on oikeus tuottaa maailmaan yksi mutta vain yksi lapsi.”
Jaakko Iloniemi pitää mahdollisena, että synnyttämiseen tarvitaan julkisen vallan lupa tai että siirrytään synnytysvuoroon. Ei tosin vielä vuoden 2000 Suomessa.
Miten Suomessa tullaan asumaan? Kaupunkikuvan muuttuminen on hidasta, sanoo Mårten Bondestam. Kotitalouskone uusitaan joka seitsemäs vuosi, mutta valtaosa niistä rakennuksista, joita meillä on tänään, on pystyssä vielä vuonna 2000.
Kun lisäksi säilyttäminen sosiaalisista syistä alkaa voimakkaasti lisääntyä, ovat tulevaisuuden asunnot enimmäkseen epämoderneja. Asuntojen sisustus sen sijaan muuttuu huomattavasti. Uudenlaiset koneet ja laitteet tulevat markkinoille ja tiedotusvälineet avaavat ihmisille uusia ulottuvuuksia.
Ihmiset eivät enää muuta, arvelee Bondestam. He muuttivat, koska luulivat että muualla on parempaa. Vuonna 2000 he pysyvät paikallaan ja muuttavat ympäristöä, jossa elävät.
”Kesämökkivimma loppuu. Puhtaassa kaupungissa ollaan myös kesäisin, niin kuin nykyään jo lapset.”
Kesämökkivimman loppumisesta on Kalervo Eriksson samaa mieltä, mutta syy loppumiseen on hänen mukaansa täysin toinen: ihmiset jättävät mökkinsä, koska eivät viihdy rehevöityneiden järvien rannoilla. Erikssonin kaupunki ei ole puhdas ja siellä ihmiset muuttavat.
Taajamat on jätetty hallinnollisiksi ja kaupallisiksi keskuksiksi. Ihmiset asuvat nukkumakaupungeissa, parempiosaiset emäkaupungin länsipuolella, jonne länsituulet eivät tuo samalla tavalla saastetta kuin itäisiin lähiöihin. Valtaisat moottoritiet halkovat maisemaa. Niiden molemmin puolin on parisatametrinen suoja-alue eristämässä ihmisiä autojen vaarallisilta kaasuilta.
Mökkinsä hylänneet ihmiset kulkevat asuntovaunuillaan pitkin Suomea, jossa ei enää ole laaksoa ei kukkulaa. Suot on kuivattu, harjut käytetty rakennusaineiksi. Vuosituhannen lopulla, jolloin uusi sukupolvi alkaa vaikuttaa päätöksentekoon, näkyy merkkejä asennemuutoksesta. Toivottavasti aika ei ole liian myöhäinen.
Kirja Suomi vuonna 2000 päättyy Veijo Meren kuvaukseen yksilön arjesta. Yksilö Pent Peson keskustelee rakastettunsa kanssa ajankohtaisista ongelmista mm. siitä, ettei heille ole myönnetty lisenssiä yhteisen lapsen hankkimiseen.
Päivään liittyy joukko tapahtumia ja vielä suurempi joukko teknillisiä laitteita näköpuhelimesta automaattitaksiin ja ohjelmoituun valtatiehen saakka.
Pent Peson päätyy Nummelle, omille saroille, joilla vilja nousee oraille ilman apulantoja ja myrkkyjä. Tämä oli ilmaista maata, maa oli halvassa kurssissa, toteaa Pent Peson,
Keskustapuoluelaisten oli siis vihdoinkin onnistunut siirtyä kaupunkeihin, toteaa Tellervo Koivisto.