Rouva Koiviston päiväkirja: Ruotsissa naiset voivat kenties odottaa kädet ristissä miesten tekemää vallankumousta – meillä eivät
Jos työläisnainen ei mene työhön, loppuu leipä tai asuminen, kirjoittaa Tellervo Koivisto. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.
Tellervo Koiviston 100. pakina, Suomen Kuvalehti numero 11/1971.
Sukupuoliroolikeskustelu on Ruotsissa päässyt toiselle vuosikymmenelle ja jos haluaisi olla ilkeä, voisi sanoa, että ympyrä on sulkeutunut ja on tultu siihen, mistä lähdettiin. En ole ilkeä ja sanon, että aivan näin ei asianlaita sentään ole, vaikka se saattaa siltä näyttää.
Eva Mobergin 60-luvun alussa aloittama roolikeskustelu loi vastakkaisasetelman naiset–miehet. Miehet hallitsevat maailmaa, naiset toimivat siinä miesten ehdoilla. Ja kummatkin tekevät sen omaksi tappiokseen. Rooliliike on radikaali, mutta se sai varsin pian laajojen piirien kannatuksen.
Viime vuonna perustivat marxilaiset oman naisliikkeensä, Ryhmä 8. Liike ajaa pääasiassa samoja tavoitteita kuin radikaali rooliliikekin. Se korostaa naisen oikeutta ansiotyöhön (sosialistisissa maissa tämä oikeus taataan perustuslaissa, lisäksi sitä pidetään moraalisena velvollisuutena). Se haluaa päiväkoteja lapsille, se vaatii sukupuolisen eriarvoisuuden poistamista työelämästä.
Mutta marxilaisen käsityksen mukaan syy naisen asemaan ei ole miehissä, vaan yhteiskuntajärjestelmässä, joka toimiakseen tarvitsee kotirouvista muodostuvan halvan työvoimaservin.
Nyt on keskusteluun tullut uusi ääni. Sen omistaa Kaisa Ohrlander, nainen, jonka sijaintia marxilaisessa kentässä ei tarkkaan tunneta.
Kaisa hylkää tähänastiset roolikeskustelijoiden tavoitteet aiheuttaen hämminkiä sosialistien keskuudessa. Kaisan ja vanhoillisten porvarien mielipiteet ovat monessa kohden yhteneväiset. Naisen paikka on kotona, sanoo Kaisa. Ansiotyö ei ole työläisnaiselle mikään piristys. Nainen on työpaikalla työnantajan hiostettavana, kotona hän sentään saa olla oma itsensä, siellä ei kukaan ole kello kädessä mittaamassa hänen tehokkuuttaan.
Ei päiväkoteja lapsille, sanoo Kaisa. Päiväkodit palvelevat kapitalisteja, koska niiden avulla näiden on mahdollista saada tarvitsemaansa työvoimaa. Sosialistin on saatava kasvattaa lapsensa kotona, hänen ei tarvitse viedä niitä porvarillisiin laitoksiin aivopestäviksi.
Aborttia ei tarvita, jos työläiselle taataan taloudelliset mahdollisuudet kasvattaa niin monta lasta kuin hän haluaa. Eläköön perhe, sanoo Kaisa. Perhe antaa marxilaiselle sitä suojaa, mitä kapitalistinen yhteiskunta ei pysty antamaan. Jos perhe murskataan, ei tässä yhteiskunnassa ole mitään todellista ja pysyvää yhteisyyttä.
Ruotsin kaltaisessa korkean sosiaaliturvan maassa kaisankannattajat voivat kenties istua kotona ja odottaa kädet ristissä miesten tekemää vallankumousta.
Meillä ei työläisnaisella juuri ole valinnanvapautta. Jos hän ei mene työhön, loppuu leipä tai asuminen. Jos lapsille ei järjestetä päivähoitopaikkoja, saavat ne valita tyhjän kodin tai melskeisen kadun. Epäilemättä päiväkodit hyödyttävät työnantajiakin, mutta suurin hyöty koituu sentään työssäkäyvien lapsille.
Lehdissä on jälleen vedetty esiin vanha keskustelunaihe, lapsilisä. Kysytään ties monennenko kerran, miksi tukea annetaan kaikille varallisuuteen katsomatta. Olettaisin, että viranomaisten vastaus on sama kuin aikaisemminkin: rajan veto tuottaa lähes ylivoimaisia vaikeuksia. Ihmiset saavat toimeentulonsa erilaisista tulolähteistä, toisilla on omaisuutta vaikka tulot ovatkin pienet, toimeentuloon vaikuttavat muutkin tekijät kuin tulojen määrä jne.
Mutta miksi kiistellä lapsilisän ”epäoikeudenmukaisuudesta” silloin, kun samaa asiaa ajavasta suuremmasta epäoikeudenmukaisuudesta vaietaan. Verovähennys on progressiivinen, se hyödyttää eniten suurituloisia.
Poistamalla lapsivähennys ja korottamalla näin kerätyllä summalla lapsilisiä, voitaisiin lapsilisää korottaa 15–20 markalla kuukaudessa. Tämä olisi nykyiseen käytäntöön verrattuna tuloerojen tasaamista: varakkaiden osuus pienenisi, varattomien kasvaisi, ja mukaan pääsisivät nekin joiden tulot ovat niin vähäiset, ettei verovähennyksistä ole koitunut heille minkäänlaista hyötyä. Lisäksi tämä toimenpide yksinkertaistaisi verotusta.