Rouva Koiviston päiväkirja: Kun televisiosta tulee Sirkus Pasila, kelpo sosialisti nukkuu mutta kapitalisti on virkku ja valpas
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 93 vasemmiston viihde kiihdyttää herraskaisia.
Tellervo Koiviston 93. pakina, Suomen Kuvalehti numero 2/1971.
Sitä huomaa ehtineensä myöhempään keski-ikään silloin kun ikätoverit vastaavat pyhien viettoa koskevaan tiedusteluun: ”Kiitos, oikein mukavasti. Nukuin kerrankin tarpeeksi.” Nukkuminen kuuluu omiinkin jouluiloihini. Nukuin myöhään ja varhain ja nukuin autuaan tietämättömänä siitä, että televisio antoi monelle aihetta pitkäaikaiseen valveillaoloon.
Sirkus Pasila ei siis minun yöuntani järkyttänyt, mutta eipä tainnut järkyttää monen muunkaan vasemmistolaisen. Talonpoikaisjärkeni mukaan kelpo sosialisti käyttää keskiyön tuntinsa toisenlaiseen rentoutumiseen kuin mitä television katselu tarjoaa. Hän yksinkertaiseti nukkuu, onhan duunarin yleensä oltava töissä jo silloin, kun herraskaisempi kansa vielä kääntää kylkeä. Kunnon kapitalisti puolestaan nukkuu aamulla ja valvoo illalla ja on Sirkus Pasilan katseluaikaan vielä virkku ja valpas.
Joten olipa vasemmistolaisen viihteen tarkoituksena mikä tahansa, niin myöhäinen lähetysaika tekee siitä enemmän kapitalistin kiihdykkeen kuin sosialistin viihdykkeen.
Mutta televisio on tasapuolinen tässäkin suhteessa. Alkuillan tunteina, silloin kun kapitalisti on neuvotteluissa ja duunari nyhjää kotona, saa sosialisti puolestaan kiihdykkeekseen kapitalistista viihdettä: Tehkää se nyt, lentäkää New Yorkiin! Testatkaa vaimonne onnellisuutta ostamalla hänelle upo uusi kotikone!
Kiihdyttävää viihdettä miehelle, jonka tulot hädin tuskin riittävät yksinkertaiseen elämiseen.
Väitetään vasemmistolaisen ohjelman lietsovan tyytymättömyyttä. Samaa on sanottava kapitalistisesta ohjelmasta. Tyytymättömyys on kaupallisuuden elinehto. Tyytyväinen ihminen ei kuluta yli välttämättömän. Hänet on saatava tiedostamaan, ettei hän voi olla tyytyväinen ennen kuin hän on saanut omakseen ne tavarat ja palvelukset, joita hänelle tarjotaan. Eikä niistä ole loppua tuleva.
Keskustelu Sirkus Pasilasta jatkuu. Tämänpäiväisissä lehdissä siitä kirjoittavat ”asianomaiset” Salo ja Salolainen. Salon tekstistä käy selville, että myös viisuntekijä S. Albert on salolainen tai oli ainakin silloin kun hän työskenteli Salon kaupunginkirjastossa. Olipa siis salolainen sirkus!
Tämänlaatuisen viihteen yksipuolisuuteen näyttää keskustapuolueen puoluesihteerikin kiinnittäneen huomionsa. Ilkamissa on näet kaksi koivistolaista, Anja ja Anneli, mutta ei yhtään virolaista eikä karjalaista.
Kieltämättä yksipuolista, mutta Raatikaiselle voi tasapuolisuuden vaatimus tuottaa vaikeuksia. Onhan niitä Virolaisia ja Karjalaisia, sisaruksiakin, mutta kun pitäisi olla kauniit sääret, laulunlahjat ja tanssitaito. Ja kun toisen tulisi oltava nimeltään Karjalainen ja toisen Virolainen, sillä mitä sanoisikaan puoluesihteeri Sorsa, jos kaksi keskustapuolueen sisarusparia esiintyisi samassa viihteessä.
Yksinkertaisinta lienee naittaa Koivistolaiset Virtasille. Niitä nyt ainakin on joka puolueessa.
Kansanedustaja Tellervo Koivisto kertoi syyspuolella esimerkin siitä, miten meillä naista yhä vielä arvostetaan enemmän miehen vaimona kuin itsellisenä. Häneltä oli nimittäin kyselty, onko hän ”se Tellervo Koivisto” (rouva) vaiko ”se toinen” (kansanedustaja).
Voin kertoa, että tilanne on nyt siinä suhteessa parantunut. Minulta on puhelimitse tiedusteltu, olenko minä ”se Tellervo Koivisto” (kansanedustaja) vaiko ”se toinen” (rouva). Vastaisten sekaannusten välttämiseksi ilmoitan, että olen se toinen mutta kuitenkin.