Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Länsimaiden henkinen tyhjiö: kuka sen täyttää?

Blogit Rajalla 3.4.2018 16:01
Stiven Naatus
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.

Länsimaihin on syntynyt uskontojen jättämä henkinen tyhjiö, näin väittää brittilehti Observerin kolumnisti Kenan Malik kirjoituksessaan. Uskontojen väistymistä julkisesta tilasta osoittavat monet indikaattorit, tuoreimpana St. Maryn yliopiston professorin Stephen Bullivantin tutkimus, jonka mukaan valtaosa läntisen Euroopan nuorisosta ei sitoudu mihinkään uskontoon. Malikin mukaan perinteisten uskontojen moraalinen auktoriteetti on myös kärsinyt niiden virallisen opetuksen etääntymisestä siitä, mitä ihmiset käytännössä ajattelevat. Tiukkaa sitoutumista oppiin tai perinteisiin moraalikäsityksiin edistävät suurten instituutioiden sijaan pienet ja usein tiukkarajaiset hengelliset yhteisöt.

Kenan Malikin mukaan tilanne on yhteiskunnan kannalta huolestuttava siksi, ettei hänen kuvailemaansa tyhjiötä täytä kukaan. Poliittisista, filosofisista tai yhteiskunnallisista ideologioista ei ole ollut ihmisiä yhdistäväksi voimaksi. Näyttää siltä, että ihmisen on valittava joko täysi individualismi tai kuuluminen johonkin pieneen oikeassa olijoiden joukkoon. Malik väittää, että tällainen kehitys rapauttaa yhteiskuntien sosiaalista koheesiota ja sillä voi olla tuhoisia seurauksia. Nähtävissä on jo nyt populististen liikkeiden ja johtajien tekemä ilmatilan valtaus ja vastakkainasettelujen lisääntyminen.

Tilanne ei ole aivan noin yksinkertainen. Ajatukset ja ideologiat, joihin ihmiset liittyvät, näyttävät nyt olevan nopeasti syntyviä ylikansallisia ja yhteiskuntarajat ylittäviä ilmiöitä. MeToo – kampanja lähti liikkeelle yksittäisestä häirintätapauksesta, mutta siitä on kasvanut globaali ilmiö tai jopa liike, joka ravistelee monia yhteiskunnan aloja eri puolilla maailmaa. Yhdysvalloissa kouluampumisesta selvinneiden nuorten aloittama kampanja aserajoitusten puolesta on laajentunut keskusteluksi politiikan ja vallan rakenteista. Toreilla ja kaduilla tapahtuvat pienet henkäykset muuttuvat puhureiksi, jotka puhaltavat myös vallan torneissa.

Uskontojen näkökulmasta tilanne on moniulotteisempi.  Suurten kristillisten kirkkojen paikka länsimaissa on toki muutoksessa ja ne joutuvat perusteellisesti miettimään rakenteitaan ja paikkaansa yhteiskunnassa. Ja toimintaansa erityisesti nuorten ihmisten suhteen. Kristinusko on kuitenkin löytänyt tehtävänsä useimmiten aivan jostakin muualta kuin vallan ytimestä tai yhteiskunnan keskiöstä. Marginaalit ja näkymättömät ihmisryhmät ovat niitä, joiden ääntä kirkon on kuunneltava, kuten Jyri Komulainen nasevasti kirjoittaa. Vastakkainasettelun lisääntyessä ja äänekkäiden vallan kasvaessa on löydettävä keinoja tuoda esiin hiljaisten ääniä ja kertomuksia.  Yhteiskunnalliset ja yhteisölliset muutokset alkavat marginaalista. Samalla on tärkeää, että uskontojen edustajat käyvät keskinäistä vuoropuhelua ja ottavat tarvittaessa yhdessä kantaa.

Kristillinen uskon ydin, sen sydän, on aina ollut jotakin sellaista, joka ei ole rationaalisesti selitettävissä. Se on mysteeri, salaisuus. Silti se on jotakin sellaista, joka tulee todelliseksi ihmisten oikeassa elämässä. Se tuo ihmisiä yhteen ja muodostaa yhteisöjä. Muuttaessaan ihmistä, se muuttaa todellisuutta. Emme ole tuomittuja kulkemaan ihmisinä tai ihmiskuntana vääjäämättömästi johonkin tiettyyn suuntaan tai ajamaan päin seinää. Suuntaamme eivät määrittele talouden tai yhteiskunnan lainalaisuudet, suurvaltapolitiikka, teknologian kehitys tai mikään muu ulkoinen asia. Radikaalin muutoksen mahdollisuus on olemassa ja sen muutoksen tapahtumapaikka on meidän sydämemme.

 

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.