Uskonnolliset ääriliikkeet kylvävät pelkoa
Uskonnollistan ääriliikkeiden nousu uhkaa etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä eri puolilla maailmaa. Monille uskonnollisen ekstremismin synonyymi on poliittinen islamismi, mutta se on vain yksi osa laajempaa, monia uskontoja koskevaa ilmiötä. Erityisen vaarallinen yhtälö vähemmistöjen kannalta on uskonnollisen ääriliikehdinnän ja nationalismin liitto.
Helsingin sanomat (11.3.2018) kertoi Intiassa viime vuosina voimakkaasti nousseesta radikaalista hindunationalismista. Hindunationalismin nousu voimistui vuoden 2014 parlamenttivaaleissa.
Vaalien voittaja, pääministeriksi noussut Narendra Modi lupasi vaalien alla monen muuan asian lisäksi, että Intian hindujen ei kuulu enää nöyrtyä minkään muun uskonnon edessä. Tämä on merkinnyt vaikeita vuosia sekä Intian kristityille että muslimeille.
On sanottu, että viime vuosi oli Intian kristityille hankalin kautta historian. Vaikka kristinusko on Intiassa vähemmistöuskonto, sen historia on pitkä. Legendan mukaan se olisi tullut apostoli Tuomaan mukana Intiaan jo ensimmäisellä vuosisadalla.
Joka tapauksessa kristillinen kirkko on perustettu Etelä-Intiaan viimeistään kolmannella vuosisadalla. Monelle tulee yllätyksenä myös se tieto, että Intiassa on lukumääräisesti enemmän luterilaisia kuin Suomessa.
Intian nykyinen valtapuolue BJP (Bharatiya Janata Party) edustaa poliittista hindunationalismia. Se on levittänyt hinduideologiaa median ja oppikirjojen välityksellä.
HS:n haastattelema katolinen pappi, isä Anthony Francis, toteaa, että Intiassa on periaatteessa uskonnonvapaus, mutta ei käytännössä. Isä Francisin kirkko poltettiin muutama vuosi sitten. Kirkon polttajaa ei koskaan saatu kiinni, sillä poliisi tutkii tämän kaltaisia asioita laiskasti.
Toinen esimerkki tulee Myanmarista, missä radikalisoituneet buddhalaiset vainoavat etnistä ja uskonnollista vähemmistöä, rohingyoja, jotka ovat uskonnoltaan muslimeja. Myös vähemmistönä elävät kristityt ovat joutuneet Myanmarissa väkivaltaisten vainojen kohteeksi.
Myanmarissa buddhalaisten ja muslimien väliset kireät suhteet ovat kärjistyneet etnisiksi puhdistuksiksi, joiden seurauksena rohingyat on suljettu pakolaisleireihin ja aidattuihin kyliin.
Onko sitten kristinuskolla puhtaat jauhot pussissa? Myös kristinuskolla on pimeä historiansa uskonsotineen ja ristiretkineen. Mitään niiden kaltaista väkivaltaista kristinuskon muotoa ei tällä hetkellä ole näköpiirissä.
Äärimmäisyysajatteluun taipuvainen fundamentalismi ei ole kuitenkaan vieras myöskään globaalille kristinuskolle. Tämä näkyy esimerkiksi Afrikassa, missä rahankeruuseen keskittyvät äärikarismaattiset saarnaajat lisäävät vaikutusvaltaansa köyhän kansan kustannuksella ja kalastavat jäseniä perinteisiltä kirkoilta. Silti tämäkään ei ole verrattavissa Intian ja Myanmarin kaltaiseen vähemmistöjen ahtaalle ajamiseen.
Uskonnolliset ääriliikkeet yhdistettynä nationalismiin aiheuttaa levottomuutta ja kärsimystä eri puolilla maailmaa. Mikään uskonto ei ole – ainakaan historian katsannossa – vapaa syyllisyydestä.
Isä Anthony Intiasta pistää ilmiön mittasuhteisiin toteamalla, että enemmistö intialaisista on maltillisia ihmisiä. Intiassa kristittyjä vastaan hyökkäävät ovat pieniä ääriryhmiä. Nämä pienet ryhmät ympäri maailmaa käyttävät valtaa kylvämällä pelkoa ja turvattomuutta ympärilleen.
Seuraa kirjoittajaa Facebookissa ja Twitterissä