Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Ekopaasto ei tuijota omaa napaa

Blogit Rajalla 12.2.2018 19:26
Ilkka Sipiläinen
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip

Ekopaasto ei suuntaudu itsekeskeisesti oman navan tuijotteluun. Siinä ennakoidaan jo nyt sellaista elämäntapaa, joka mahtuu tämän maapallon puitteisiin. Se on myös viesti politiikan ja talouden päättäjille. Minä ja me olemme valmiit muutokseen. Äänestämme ja ostamme sen mukaisesti! Ja suuntaamme elämäämme.

Keskiviikkona alkaa läntisissä kristillisissä kirkoissa paaston aika. Sunnuntain TV-uutisissa kerrottiin Rion karnevaaleista, jotka ovat nyt parhaimmillaan ja loppuvat keskiviikkona. Aamun Ylen ykkösessä Pentti Rönkkö kertoi Saksan karnevaalitunnelmista. Molemmat juhlinnat loppuvat samasta syystä: keskiviikkona alkaa läntisissä kristillisissä kirkoissa paaston aika.

Meillä hurjastellaan hernekeitolla ja laskiaispullalla vielä tiistaina, joku kumoaa rokan seurana lasin tai pari punssia. Carne val – lihan jättäminen – valmistaa paastoamaan.

Kuva: World Council of Churches (WCC)

Miksi paastotaan?

Paasto on erilainen aika. Silloin yksinkertaistetaan elämää, hiljennytään ja hiljennetään.

Paasto kuuluu moniin uskontoihin. Kristinuskossa se muistuttaa Jeesus nasaretilaisen neljäkymmentä päivää ja yötä kestäneestä paastosta erämaassa.

Paasto on oman elämän tutkimista. Se on turhan jättämistä. Siinä luovutaan vaikkapa lihasta, juhlista ja herkutteluista, viinistä. Paastoa seuraa juhla, johon se valmistaa.

Raamatussa on myös kovaa tekstiä. Jumala vihaa paastoa, jos siihen ei liity pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Siksi kunnon paasto ei saa ihmistä tuijottamaan omaan napaansa.

Ekopaasto liittyy vahvasti kristilliseen perinteeseen: siinä muutetaan omaa arkea ja kokeillaan toisenlaista elämää. Muutetaan sitä niin, että sillä on vaikutusta ilmastonmuutoksen hillintään.

Se vaikuttaa toki omaan itseen ja läheisiin. Mutta vaikutus ei pysähdy siihen. Tähtäyspisteenä ei ole oma napa ja sen ympärys, vaan päinvastoin katseen nostaminen ylös ja sen suuntaaminen laajemmalle. Tähän liittyy ehkä suurin väärinkäsitys paastosta. Paasto ei ole vain sisäänpäin kääntymistä, vaan oman itsen tutkiminen saa katsomaan Jumalaa, muita ihmisiä ja luomakuntaa.

Paasto ohjaa oikeudenmukaisuuteen

Paastoaminen on kannanotto maailman köyhien puolesta. Ilmastonmuutoksen uhreina ovat jo nyt haavoittuvimmassa asemassa olevat etenkin eteläisellä pallonpuoliskolla. Heitä ovat Tyynen meren saarten ihmiset, jotka joutuvat jättämään kotinsa. Heitä ovat Syyrian sotaa paenneet ja Afrikan ilmastonmuutoksesta aiheutuneesta kuivuudesta kärsivät. Ja uhreina on myös Jumalan ihmeellisen luomakunnan monimuotoisuus eli biodiversiteetti.

Paasto kestää neljäkymmentä päivää ja päättyy pääsiäisen iloon. Siitä voi jäädä silti pysyviä elämäntavan muutoksia. Mahdollisuuksia on monia, vaikkapa seuraavat. Itsen ja luomakunnan (ilmasto, eläimet) kannalta terveellisempi ruokavalio. Auton tarpeettoman käytön väheneminen. Solidaarisuus ilmastonmuutoksen uhreja kohtaan. Sitoutuminen työhön ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja poliittinen vaikuttaminen oman maamme demokraattisen järjestelmän kautta.

Ekopaasto ei suuntaudu itsekeskeisesti oman navan tuijotteluun. Siinä ennakoidaan jo nyt sellaista elämäntapaa, joka mahtuu tämän maapallon puitteisiin. Se on myös viesti politiikan ja talouden päättäjille. Minä ja me olemme valmiit muutokseen. Äänestämme ja ostamme sen mukaisesti! Ja suuntaamme elämäämme.

 

 

 

 

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.