Ekopaasto ei tuijota omaa napaa
Ekopaasto ei suuntaudu itsekeskeisesti oman navan tuijotteluun. Siinä ennakoidaan jo nyt sellaista elämäntapaa, joka mahtuu tämän maapallon puitteisiin. Se on myös viesti politiikan ja talouden päättäjille. Minä ja me olemme valmiit muutokseen. Äänestämme ja ostamme sen mukaisesti! Ja suuntaamme elämäämme.
Keskiviikkona alkaa läntisissä kristillisissä kirkoissa paaston aika. Sunnuntain TV-uutisissa kerrottiin Rion karnevaaleista, jotka ovat nyt parhaimmillaan ja loppuvat keskiviikkona. Aamun Ylen ykkösessä Pentti Rönkkö kertoi Saksan karnevaalitunnelmista. Molemmat juhlinnat loppuvat samasta syystä: keskiviikkona alkaa läntisissä kristillisissä kirkoissa paaston aika.
Meillä hurjastellaan hernekeitolla ja laskiaispullalla vielä tiistaina, joku kumoaa rokan seurana lasin tai pari punssia. Carne val – lihan jättäminen – valmistaa paastoamaan.
Kuva: World Council of Churches (WCC)
Miksi paastotaan?
Paasto on erilainen aika. Silloin yksinkertaistetaan elämää, hiljennytään ja hiljennetään.
Paasto kuuluu moniin uskontoihin. Kristinuskossa se muistuttaa Jeesus nasaretilaisen neljäkymmentä päivää ja yötä kestäneestä paastosta erämaassa.
Paasto on oman elämän tutkimista. Se on turhan jättämistä. Siinä luovutaan vaikkapa lihasta, juhlista ja herkutteluista, viinistä. Paastoa seuraa juhla, johon se valmistaa.
Raamatussa on myös kovaa tekstiä. Jumala vihaa paastoa, jos siihen ei liity pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Siksi kunnon paasto ei saa ihmistä tuijottamaan omaan napaansa.
Ekopaasto liittyy vahvasti kristilliseen perinteeseen: siinä muutetaan omaa arkea ja kokeillaan toisenlaista elämää. Muutetaan sitä niin, että sillä on vaikutusta ilmastonmuutoksen hillintään.
Se vaikuttaa toki omaan itseen ja läheisiin. Mutta vaikutus ei pysähdy siihen. Tähtäyspisteenä ei ole oma napa ja sen ympärys, vaan päinvastoin katseen nostaminen ylös ja sen suuntaaminen laajemmalle. Tähän liittyy ehkä suurin väärinkäsitys paastosta. Paasto ei ole vain sisäänpäin kääntymistä, vaan oman itsen tutkiminen saa katsomaan Jumalaa, muita ihmisiä ja luomakuntaa.
Paasto ohjaa oikeudenmukaisuuteen
Paastoaminen on kannanotto maailman köyhien puolesta. Ilmastonmuutoksen uhreina ovat jo nyt haavoittuvimmassa asemassa olevat etenkin eteläisellä pallonpuoliskolla. Heitä ovat Tyynen meren saarten ihmiset, jotka joutuvat jättämään kotinsa. Heitä ovat Syyrian sotaa paenneet ja Afrikan ilmastonmuutoksesta aiheutuneesta kuivuudesta kärsivät. Ja uhreina on myös Jumalan ihmeellisen luomakunnan monimuotoisuus eli biodiversiteetti.
Paasto kestää neljäkymmentä päivää ja päättyy pääsiäisen iloon. Siitä voi jäädä silti pysyviä elämäntavan muutoksia. Mahdollisuuksia on monia, vaikkapa seuraavat. Itsen ja luomakunnan (ilmasto, eläimet) kannalta terveellisempi ruokavalio. Auton tarpeettoman käytön väheneminen. Solidaarisuus ilmastonmuutoksen uhreja kohtaan. Sitoutuminen työhön ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja poliittinen vaikuttaminen oman maamme demokraattisen järjestelmän kautta.
Ekopaasto ei suuntaudu itsekeskeisesti oman navan tuijotteluun. Siinä ennakoidaan jo nyt sellaista elämäntapaa, joka mahtuu tämän maapallon puitteisiin. Se on myös viesti politiikan ja talouden päättäjille. Minä ja me olemme valmiit muutokseen. Äänestämme ja ostamme sen mukaisesti! Ja suuntaamme elämäämme.