Tanhupallo, tulisitko käymään meillä?

Viime viikonlopun ehdottomasti eniten emootioita herättänyt aihe oli Tanhupallo. Tanhupallo on viisivuotias kiharatukkainen kirkasääninen tyttö, joka kuljettaa mukanaan lemmikkiään karvamatoa ja laukoo lapsen viattomuudella sopimattomia tietoja perheestään; äiti yrittää jaksaa, eno yrittää raikastua ja isällä on burnout keskiviikkona ja torstaina. Tämän lisäksi Tanhupallo on tietysti näyttelijä Kiti Kokkosen luoma sketsihahmo Putous-ohjelmasta .

Tanhupallo osuu suoraan hermoon. Nauraessamme lapselle, joka paljastaa perheen ja samalla muidenkin outoudet, nauramme samalla itsellemme ja vähän kaikelle mitä ympärillämme tapahtuu.

Tanhupallo on huomattavasti liikuttavampi juttu, kuin esimerkiksi presidentinvaalit. Itse asiassa kaikki nuo paneelikeskustelut olisivat kaivanneet Tanhupallon pieniä askeleita lavasteiden takaa ja hänen kirkasta ääntään. Ääntä, joka keskeyttää toimittajan uuvuttavan vakiintunutta kaavaa noudattavan sovinnaisen näytelmän. Tanhupallon kommentit ja kysymykset kohdistuvat siihen, miten meillä todella menee: miksi äiti ei jaksa, mihin isän voimat katosivat, miksi vanhemmat höpsähtävät kasvattamaan lapsesta suorittajaa luettuaan tietokoneelta jonkin uusimman tutkimuksen.

Tanhupallo puhuu ja kertoo paljon läsnäolosta ja sen kaipuusta. Hän pyytää juontajaa tulemaan käymään heillä kotona, vaikka muistaakin ettei se käy, koska kotona joka päivä jollakin on jotakin. Hänen ystäviään ovat televisiossa esiintyvät hahmot ja viihteen tunnetut naamat, koska muut eivät oikein ole läsnä.

Naurettuani mahani kipeäksi, alankin ajatella kaikkia niitä asioita, joista Tanhupallo puhuu. Hän on huomaamattani luonut sisälleni tilaa kaikille näille vähän aroille asioille. Tanhupallo on todellinen arvokeskustelija. Ja sielunhoitaja. Sielunhoitajan yksi tärkeä tehtävä on nimittäin luoda tila, jossa kaikenlaiset asiat voivat tulla näkyviin.

Tanhupallon luonut näyttelijä Kiti Kokkonen vaikuttaa itsekin olevan avoin. Näyttelijähän saa leipänsä siitä, että on vähän häpeälliselläkin tavalla auki lavalla meidän muiden puolesta. Mutta Kokkonen ei ole ollut auki vain lavalla. Luin haastattelun jossa hän kertoi yhtä ja toista itsestään. Muun muassa uusperheen arjesta ja haasteista, teemasta, joka on minullekin tuttu.

Tanhupallon hahmo tuntuu ehdottavan, että mitäs jos lopetettaisiin pingottaminen. Innostuttaisiin välillä hassuista jutuista. Eikä sillä niin väliä, vaikka silloin ehkä joku kipeä kohtamme tulisikin pintaan tai emme ehtisi keräämään pisteitä muualla. Voitaisiin sen sijaan nauraa yhdessä.

Tanhupallo, tulisitko sinä käymään meillä?