Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Vaatiiko vaalikone huijaamista?

Ilkka Sipiläinen
Blogit Rajalla 4.1.2018 15:45

Vaatiiko vaalikone pientä huijausta antaakseen ”oikean” tuloksen? Kävin läpi useita presidentinvaalien vaalikoneita  ja löysin muutaman arvoja koskevan kummallisuuden.  Nuo kysymykset ovat ammattitaidottomasti tehtyjä eivätkä mittaa arvoja oikein. Yhtä niistä maamme vaikutusvaltaisin päivälehti on käyttänyt monissa viimeisimmissä vaaleissa.

Vaalikoneet ovat joskus hankalia. Hesari kehitti aika pahan: ”koti, uskonto ja isänmaa muodostavat hyvän arvopohjan politiikalle”. Kyllä vai ei? Iltalehti pisti tulevien tammivaalien koneessa pahemmaksi: ”Uskotko Raamatun luomiskertomukseen eli, että Jumala loi taivaan, maan ja ihmisen”.

Vaalikone haluaa erotella ihmisten arvoja – mutta onnistuuko se siinä?

Näillä kysymyksillä halutaan erotella ehdokkaiden ja äänestäjien arvoja. Jos pitää kotia, uskontoa ja isänmaata hyvinä (Hesari), on konservatiivi. Jos uskoo Jumalan luoneen taivaan, maan ja ihmisen (Iltalehti), on ultrakonservatiivi, fundamentalisti, kreationisti ja vastustaa tieteen tuloksia. Vai menikö lehtien logiikka tässä sittenkin pieleen?

Lähdetään Hesarin testistä. Sen kysymys näyttää tällaiselta.

 

Vaalikone: Helsingin Sanomat – presidentinvaalit 2018

 

Esitetty kysymys on kovin kinkkinen ellei jopa kinky. Olenko sitä mieltä, että koti sopeutuu päätösten arvopohjaksi. Koti? No, on se aika arvopohjimmainen ja tärkeä. Koti on aikuisten ja lasten omin paikka, kodittomuuden vastakohta. Uskonto? Kannatanko minä uskontoa? Aika laaja kysymys, mutta en voi sanoa vastustavani. Isänmaa? Kannattamalla sitä olen siis konservatiivi vai peräti marssin kummallisen vihreän nuolilipun perässä ja nostelen polviani korkealle.

Ehkä kysymyksellä tavoitellaan kokonaisuutta; kolmen sanan yhteys on klassinen. Se juontaa Rooman isänmaahan (pro patria – isänmaan puolesta), kotiin, lapsiin ja kotilieteen. Keisarinajan Saksassa olivat tärkeitä Kirche, Kinder und Küche – kirkko, lapset ja keittiö. Marsalkka Gustav Mannerheim sanoi päiväkäskyssään talvisodan alkaessa, että me taistelemme kodin, uskonnan ja isänmaan puolesta. Toisaalta maamme kristillisdemokraatit omivat itselleen nuo sanat vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Lähteenä Wikipedia.

Jos klikkaan olevani täysin samaa mieltä, kannatanko siis Mannerheimia, kristillisdemokraatteja vai pidänkö kotia, uskontoa ja isänmaata tärkeänä arvopohjana?  

En kyennyt hylkäämään noita kolmea, ja tulos vei minua konservatiivisuuden suuntaan.

Entä sitten tuo Iltalehden kysely. Uskonko minä, että Jumala loi taivaan, maan ja ihmisen?  No, niin kyllä kristittynä ja pappina juuri uskon. Olen siis konservatiivi? Luomisuskostani seuraa monta asiaa, muun muassa se, että teen nyt ammatikseni evankelisluterilaisessa kirkossa työtä luomakunnan puolesta, ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja biodiversiteetin tuhon hidastamiseksi. Luomisuskosta seuraa että omassa elämässäni mietin miten elää ekologisemmin. Onko se konservatiivisuutta? Epäilemättä. Englanniksi luonnonsuojelu on nature conservation.

Tässä se Iltalehden esittämä kysymys on:

 

Vaalikone Iltalehti - presidentinvaalit 2018

Vaalikone Iltalehti – presidentinvaalit 2018

Itse kysymyksen muotoilu on varsin epäonnistunut. Luulen, että käytetty lakmuspaperi kysyy sitä, että olenko presidentinvaalien ehdokas Huhtasaaren linjoilla. Lue Laura Huhtasaaren hieman eksoottisista näkemyksistä esimerkiksi tästä.  Hän on kieltänyt laajalti evoluution ja liittynyt mm. amerikkalaisten fundamentalistien ajatteluun. Itse uskon luonnollisesti tieteen näkemykseen evoluutiosta. Mutta se ei estä minua uskomasta luomiskertomukseen syvänä myyttinä siitä miten elämme Jumalan luomakunnassa sen jäseninä. Olemme sekä riippuvaisia luomakunnan hyvinvoinnista että vastuussa siitä.

On Iltalehdellä hyväkin kysymys, joka erottelee ihmisten näkemyksiä aidosti. Se lievittää edellä kuvattua mokaa. Ja tuo varsin vahvasti esiin arvokonservatiivisuuden tai -liberaalisuuden. Vaikkakin, ihmiset ovat usein epäjohdonmukaisia. Toisessa asioissa liberaali voi olla  toisessa suvaitseva. Kysymys on tässä:

Vaalikone Iltalehti – presidentinvaalit 2018

 

No, siirryin monta piirua liberaaliin suuntaan vastattuani myöntävästi yllä olevaan kysymykseen.

Myös Maikkarin kone onnistuu  tekemään kirkkoon ja uskontoon liittyvän kysymyksen, joka erottelee mielipiteitä aidosti:

Vaalikone MTV 3 – presidentinvaalit 2018

 

 

 

Tarkasti ottaen kysymys on epätarkka ja hieman virheellinen. Evankelisluterilainen kirkko ei  suojele ns. paperittomia, vaan tukee ja auttaa heitä. Siitä on olemassa ekumeeninen ohjeistus. Arkkipiispa Kari Mäkinen on täsmentänyt asiaa hyvin. Hän on painottanut kirkon toimivaa yhteistyötä viranomaisten kanssa. Samalla Mäkinen on muistuttanut seurakuntien auttamistyöhön kuuluvasta vaitiolovelvollisuudesta ja luottamuksellisuudesta. Yhteistyö viranomaisten kanssa on hänen mukaansa ensiarvoista ja välttämätöntä, mutta sen tulee aina lähteä avunsaajan tarpeista ja tapahtua hänen suostumuksellaan. Arkkipiispan koko puhe on luettavissa tästä: arkkipiispa.fi

 

Onko kyseessä ammattitaidottomuus?

Iltalehden epäonnistunut kysymys siitä olenko kreationisti vai en on ehkä vain harmittava? Voin itse tulkita lehden yrittävän kysyä sitä uskonko tieteen käytännössä yksimielisesti tukemaan evoluutioteoriaan ja vastata sen mukaisesti.  Mutta sellainen oma testin ”parantelu” tuntuu vähän hassulta. Toimitus olisi saanut tehdä kyseisen työn puolestani ja laatia selkeän kysymyksen. Kyseessä saattaa myös olla puhdas asiantuntemattomuus. Luullaan, että usko Jumalaan luojana merkitsee kreationismia ja luonnontieteiden tulosten kieltämistä. Sitä se ei totta totisesti merkitse kuin pienelle konservatiiviselle kristittyjen vähemmistölle. Heihin ei kuulu esimerkiksi paavi eikä yksikään maamme piispa. Urheilutoimituksessa ollaan tarkempia, tai tulee kovaa kritiikkiä.

Helsingin Sanomien kysymys kodista, uskonosta ja isänmaasta joko kannatettavana tai vastustettavana arvopohjana on ongelmallisempi. Lehti on käyttänyt näitä kolmea sanaa jo useammissa eri vaaleissa erottelemassa ehdokkaiden arvopohjaa. Kysymys on siis osa Hesarin arvopatteristoa. Sanoilla  on toki myös synkkää historiaa, johon ei viitata kysymyksessä. Sanoina ne ovat minulle toki myönteisiä. Omaa arvopohjaani en niillä kyllä silti luonnehtisi. Perusarvoja olisivat tämän kaltaiset: rakkaus, oikeudenmukaisuus, rauha ja luomakunnan hyvinvointi.

Hesarin toivoisin laativan paremman kysymyksen erottelemaan eri vaalien ehdokkaiden arvopohjaa. Nykyinen ei yksinkertaisesti toimi!

 

Minne itse sijoituin Hesarin kartalla?

Lopuksi vielä kuvakaappaus siitä, mihin päädyin vastattuani Hesarin kysymyksiin  arvo- ja vasemmisto – oikeisto –akselilla: keskustan Matti Vanhasen syliin.

Vaalikone – arvokartta – Helsingin Sanomat – presidentinvaalit 2018

 

 

Ilkka Sipiläinen

Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip

Keskustelu

Hyvä kirjoitus. Itselläni nämä esimerkissä olleet uskonnollisuuskysymykset kanssa ovat aina häirinneet. En ole mitenkään punavihreisiin arvoihin kallistuva ihminen mutta en vain voi silti vastata että ”koti, uskonto ja isänmaa” olisi politiikalle hyvä lähtökohta. Tässä kun kalskahtaa se uskonto. Mielestäni koti ja isänmaa todellakin on politiikalle se oikea lähtökohta mutta uskontoa en missään nimessä näe että sitä pitäisi sekottaa politiikkaan – en missään muodossa. Sama koskee kirkon homovihkimisiä. Vaikka en itse tunnusta mitään uskontoa, kunnioitan kuitenkin oikeutta uskontoon. Mielestäni ei ole oikein että politiikalla pyritään muuttamaan ”valtionuskonnon” tulkintaa omasta ohjekirjastaan, eli raamatusta. Näinpä liberaalina ihmisenä en näe että Kirkko pakotettaisiin hyväksymään ja vihkimään saman sukupuolisia henkilöitä. Olen siis liberaali mutta vastaan jyrkän ei siihen kysymykseen.