Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Kristillinen nationalismi?

Blogit Rajalla 20.11.2017 19:42
Stiven Naatus
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.

Reilu viikko sitten Puolassa pidetyn kansallismielisten mielenosoituksen teemaksi oli valittu: ”Me haluamme Jumalan”. Mielenosoituksessa peräänkuulutettiin myös ”kristillistä Puolaa” ja huudettiin pakolaisia ulos. Ilmiö näkyy muuallakin kuin Puolassa; poliittiset liikkeet, joille on ollut tärkeää niin nationalismi kuin rajojen sulkeminen, ovat usein vedonneet ”länsimaisen kulttuurin” suojelemisen tarpeeseen. Samalla ne toisinaan painottavat myös kristinuskon merkitystä. Myös Suomessa on kuultu samanlaisia puheenvuoroja.

Kristillisen uskon käyttö politiikan käyttötarpeisiin ei ole mitään uutta auringon alla. Kun 1800-luvulla luotiin kuvaa erillisestä suomalaisesta kansakunnasta, siihen kuvaan kuului myös rehellinen ja raitis kristillinen hurskaus. Nykytilanteessa huolestuttavaa on kuitenkin se, että ”kristillistä kulttuuria” tai ”kristillisiä arvoja” käytetään perusteluna toiset poissulkevalle nationalismille. Se ei käy. Ajatus sotii kristinuskon perusteita vastaan. Muukalaisen hyvä kohtelu ja lähimmäisyyden merkitys ovat kristillisen etiikan ydinasioita.

Puolan mielenosoitus nostatti laineita Suomessakin. Perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaari mainosti Twitter-tilillään Puolan mielenosoitusta. Huhtasaaren twiitti synnytti some-kohun äärioikeistolaisuuden tukemisesta. Huhtasaari itse sanoi kommentoineensa puolalaisten halua olla ”vielä sadan vuoden päästäkin kristillinen ja kansallinen Puola”. Kristillisten arvojen ja kansallismielisyyden korostaminen on näkynyt Huhtasaaren puheissa muutenkin.

Löytyy Suomesta rajujakin esimerkkejä. Tavaratalo J. Kärkkäisen omistamassa julkaisussa KauppaSuomessa on jo pidemmän aikaa oltu huolissaan kristillisen perinteen katoamisesta ja muiden uskontojen tuhoavasta vaikutuksesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Lehden edeltäjä Magneettimedia sai aikanaan oikeuden tuomion juutalaisvastaisista kirjoituksistaan. Kärkkäisen ympärillä käydyssä sosiaalisen median keskustelussa nousivat esiin myös pohjoisen ja eteläisen Suomen erojen korostaminen. Kärkkäisen puolustajat näkivät koko kohun etelän liberaalin median aikaansaannoksena.

Kysymys ei ole vain ääriliikkeistä tai ääritapauksista. Ajatus toisista kulttuureista ja uskonnoista vaarana omalle perinteelle ja elämäntavalle uhkaa muuttua uudeksi normaaliksi. Aiheesta on siksi keskusteltava ja nationalismin ongelma on otettava esiin. Toisten näkeminen lähtökohtaisesti uhkana tai ongelmana lisää vastakkainasettelua yhteiskunnassa. Yritys ymmärtää ihmisten erilaisuutta ja halu toimia yhdessä kaikkien kanssa taas ei ole naiivia sinisilmäisyyttä vaan ainoa mahdollisuus menestyä, myös kansakuntana. Samaan aikaan on tietenkin itse vältettävä keskustelijoiden leimaamista. Vastakkainasettelusta puhuessaan ei kannata itse lisätä poteroiden syvyyttä tai nimetä toisia idiooteiksi.

Onko aiheesta mahdollista keskustella ilman huutelua? Uskonnon käyttöä nationalismin polttoaineena ei tule hyväksyä, mutta erilaisten näkemysten ja kokemusten kohtaamiselle tulee antaa tilaa. Tarvitaan kohtaamisen menetelmiä ja turvallisia tiloja, joissa todellinen keskustelu syntyy. Kirkossa tällaista on jo itse asiassa testattu. Tampereella on pidetty tämän vuoden aikana Lasisilta-keskusteluja, joissa hyvin erilaisia mielipiteitä omaavat ihmiset ovat työskennelleet yhdessä etsien ratkaisuja. Kokemukset olivat hyviä. Tätä lisää.

 

 

 

 

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.