Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Tarpeellinen Tuntematon sotilas

Jukka Keskitalo
Blogit Rajalla 29.10.2017 08:20

Kävin katsomassa Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan. Minusta se on tarpeellinen elokuva. Uusi tulkinta nostaa Väinö Linnan klassikkoteoksesta esiin uusia puolia. Siksi elokuva perusteli olemassaolonsa erittäin hyvin.

Olen siis suunnilleen päinvastaista mieltä kuin kriitikko Juho Typpö Helsingin sanomien elokuva-arvostelussaan . Typpö totesi kritiikissään elokuvan turhaksi, sillä se ei kerro klassikkoteoksesta mitään uutta.

En siis ole eri mieltä Typön kanssa siitä syystä, että Suomen itsenäisyyden juhlavuonna kaikkien ikään kuin vain ”pitäisi” tykätä Linnan klassikon uudestakin filmatisoinnista. Tämän suuntaisiakin kannanottoja ovat esittäneet Hesarin kritiikistä närkästyneet. Minusta on oikein hyvä, että kriitikot tekevät työnsä. Hesarin näkökulma oli keskustelua herättävä.

Mutta asiaan kuuluu myös se, että kriitikoiden kanssa voi olla eri mieltä, kuten minä nyt olen. Viime kädessä katsojat ratkaisevat onko Louhimiehen uusi tulkinta turha. Voi olla, että elokuvayleisö osoittaa Typön kritiikin olevan Toini Havun Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta Helsingin Sanomiin vuonna 1954 kirjoittaman teilaavan arvion toisinto. Havun mukaan ”Tuntematon sotilas on paksu, mutta se ei ole suuri sotaromaani”. 

Mikä on se Louhimiehen tulkinnan uusi näkökulma, joka perustelee elokuvan olemassaolon? Tietenkin sen sinänsä tekevät jo hienot roolityöt, oivaltava ohjaus ja hieno kuvaus sekä musiikki. Mutta on muutakin.

Mielestäni varsinainen uusi pointti on, että Louhimiehen elokuvaversio osittaa sodan mielettömyyden aivan eri tavoin kuin Edwin Laineen ja jopa Rauni Molbergin tulkinnat. Linnan luomien hahmojen yleisöä naurattavat sutkaukset on karsittu minimiin. Niiden ei ilmiselvästi haluta vievän fokusta pois pääsanomasta.

Louhimiehen tulkinnassa keskiöön nousee sotaan väsyneen Antti Rokan hahmo, jota Eero Aho näyttelee loistavasti. Elokuvan edetessä Rokan kasvot muuttuvat yhä ilmeettömämmiksi. Velvollisuutensa hän tekee, mutta kasvoista näkee, että sota kaivertaa häntä tyhjäksi sisältä. 

Joukon tunnelmaa huumorillaan alussa ylläpitäneen Rokan asenne käy elokuvan edetessä yhä kyynisemmäksi. Asetelmaa korostavat leikkaukset Rokan vaimoa Lyytiä hienosti näyttelevän Paula Vesalan ja heidän lastensa kasvoihin kotirintamalla Karjalan kannaksella.

Elokuvateatterissa kuulin hyvin vähän naurun hörähdyksiä edes vanhastaan klassisina huumorilausahduksina pidetyissä Tuntemattoman sotilaan kohtauksissa. Aistin, että yleisökin ikään kuin porautui penkkeihinsä elokuvan karun sanoman puhuttelemana.

Vaikuttaa siltä, että Louhimies on lukenut tarkkaan historian tutkija Ville Kivimäen hänen väitöskirjaansa pohjautuvan teoksen Murtuneet mielet. Kivimäki tuo esille pitkään vaietut sodan psyykkiset vammat, jotka olivat sotavammoja siinä missä muutkin. Louhimiehen elokuva näyttää tämän puolen sodasta tavalla, jota suomalaisessa elokuvassa ei ole mielestäni ennen nähty.

Kun elokuvan loppupuolella kamera zoomasi Koskelan tuvan lipaston päällä oleviin perheen kolmen sodassa kaatuneen pojan kuviin, käväisi ajatukseni 92-vuotiaan äitini kolmessa sodassa kaatuneessa veljessä Sulossa, Viljossa ja Martissa. Heistä kaksi kaatui peräkkäisinä päivinä talvisodassa Suomussalmella 13. ja 14. joulukuuta 1939 ja kolmas jatkosodassa Sallassa.

Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas onnistuu samalla kertaa osoittamaan sodan mielettömyyden ja olemaan hieno kunnianosoitus sotiemme veteraaneille, joille olemme niin paljon velkaa.

Seuraa kirjoittajaa Facebookissa ja Twitterissä.

Jukka Keskitalo

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt