Ovatko turvapaikanhakijoiden kristinuskoon kääntymiset aitoja?

Profiilikuva
Blogit Rajalla
Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ylen uutinen kertoo jo jonkin aikaa tiedetyn tosiasian: satoja turvapaikanhakijoita on kääntynyt Suomessa islamista kristityiksi.

Uutiset kristityiksi kääntyneistä muslimeista eivät ole miellyttäneen kaikkia. Kääntymisiä on some-keskusteluissa väitetty tekaistuiksi ja niiden motiiviksi on epäilty parempaa mahdollisuutta saada myönteinen turvapaikkapäätös.

Pontta tällainen teoria on joidenkin mielissä saanut siitä, että moni turvapaikanhakija on vedonnut kristilliseen vakaumukseen vasta kielteisen päätöksen saatuaan.

Toisten näkemysten mukaan ajatus kääntymyksestä on kuitenkin itänyt mielessä jo pitkään. Näitä asioita pitkään seurannut Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen näkeekin, että syy turvapaikanhakijoiden kääntymiseen kristityksi on seurausta kirkon auttamistyöstä. ”Auttamistyö on johtanut siihen, että moni muslimitaustainen on alkanut kysymään, että mikä tällainen kristillinen taho on, joka meitä auttaa ja miksi he auttavat meitä”, toteaa Lehikoinen.

Miksi uskonnollisella vakaumuksella sitten on turvapaikkapäätöksessä tärkeä rooli? Yksinkertaisesti siitä syystä, että uskonnollinen vakaumus on turvapaikkaperuste, jos on olemassa perusteltu syy olettaa sen aiheuttavan vainoa.

Hallinto-oikeuksien Maahanmuuttovirastolle (Migri) uuteen käsittelyyn palauttamista päätöksistä 70 %:ssa peruste on kristinuskoon kääntyminen.

Vakaumuksen, ehkä eritoten uskonnollisen vakaumuksen, aitouden selvittäminen ei ole helppoa. Tämän on todennut myös sisäministeri Paula Risikko vastatessaan äskettäin yli 400 papin ja teologin vetoomuksen luovuttajille.

Pappien vetoomuksessa tuodaan esille ongelmia turvapaikanhakijoiden uskontopuhutuksissa ja esitetään, että Migri luottaisi nykyistä enemmän uskonnon ammattilaisten arvioon, kun se arvioi kristityksi kääntyneen vakaumusta. Vetoomuksen mukaan Migri voisi kuulla pappia, joka on opettanut kääntyjää ja on tehnyt päätöksen mahdollisuudesta antaa hänelle kristillinen kaste.

Pappien vetoomuksessa tuodaan esille, että suuri merkitys vakaumuksen aitoutta arvioitaessa on myös tulkilla. Hänen tulee osata kääntää kristinuskon keskeiset termit. Onpa jopa väitetty, että joskus tulkki on kieltäytynyt kääntämästä tarkasti turvapaikanhakijan kriittisiä kommentteja islamista.

 

*

 

Miten tähän keskusteluun turvapaikanhakijoiden kristityksi kääntymisestä tulisi suhtautua? Tämäkään asia ei ole mustavalkoinen.

Kun turvapaikanhakijoiden kristityiksi kääntymisissä puhutaan jo jonkin kokoisesta ilmiöstä, on mahdotonta mennä sataprosenttisesti kiistämään, etteikö yksittäisissä tapauksissa olisi myös epäaitouden mahdollisuutta. Näin on voinut tapahtua erityisesti pienissä ja ”villeissä” kristillisissä yhteisöissä, joissa ei ole selkeitä pelisääntöjä ennen kastetta tapahtuvasta kristinuskon opetuksesta.

Mutta suunnilleen kaikkien islamista kristityiksi kääntyneiden leimaaminen huijareiksi ei yksinkertaisesti ole hyväksyttävää. Lisäksi näin sanovat eivät ymmärrä, millainen asia muslimille kääntyminen kristityksi ja kasteen vastaanottaminen on.

Kristityksi kääntyminen ei ole muslimille hänen yhteisössään lähtökohtaisesti myönteinen asia. Päinvastoin. Ylen uutisen mukaan vastaanottokeskuksissa kristityksi kääntyneitä tai kirkossa käyviä on uhkailtu. Uudet kristityt joutuvat siis maksamaan uskostaan välittömästi kääntymyksensä jälkeen.

Kristityksi kääntyminen ei ole tiukan islamilaisen kontrollin maasta tulevan turvapaikanhakijan kohdalla niin suuri yllätys, kuin huijaus-argumenttia viljelevät antavat ymmärtää. Moni on jo kotimaassaan ollut tyytymätön islamiin ja etsinyt jotakin uutta. Uusi olosuhde ja vapaus vaihtaa uskontonsa voi aktualisoida pitkään hiljaisesti itäneen muutoksen. Tätä vapautta heillä ei entisessä kotimaassaan useimmiten todellisuudessa ole ollut.

En voi puhua kaikkien kristillisten kirkkojen puolesta, mutta sen tiedän, että luterilaiseen kirkkoon liittyminen ei ole läpihuutojuttu. Monen mielestä se on jopa liiankin vaikeaa.

Kirkkoon liittyminen edellyttää kastetta ja aikuisten kohdalla sitä edeltäviä pitkiä keskusteluja papin kanssa. Luterilaisella kirkolla on rippikoulusuunnitelma, jonka pohjalta uudet kirkon jäsenet tutustuvat kirkon elämää ja syventävät uskoaan.

Luterilaiset papit ovat monessa tapauksessa pikemminkin toppuutelleet kääntymisintoa ja halunneet ihmisen varmasti tiedostavan, millaisesta askeleesta kasteen vastaanottamisessa on kyse.

*

Maahanmuuttovirastolla on siis edessään satoja uudelleen käsittelyyn palautuneita hakemuksia, joissa joudutaan arvioimaan turvapaikanhakijan kristillisen vakaumuksen aitoutta. Tehtävä on vaikea ja Migrin työntekijöiltä myös uskonnon asiantuntemusta edellyttävä.

Iloitsen siitä, että suomalaisilla kirkoilla ja Suomen ekumeenisella neuvostolla on hyvä keskusteluyhteys Maahanmuuttoviraston kanssa. Migri on itsekin todennut, että tapaamisissa kirkkojen edustajien kanssa sen asiantuntijat ovat saaneet tärkeitä lisätietoja muun muassa siitä, miten eri seurakunnat selvittävät henkilön kääntymistä ennen kastetta ja jäseneksi ottamista.

Tämä yhteydenpito jatkuu. Kirkot ovat jatkossakin valmiita antamaan asiantuntemustaan uskonnolliseen vakaumukseen liittyvissä kysymyksissä.

Seuraa kirjoittajaa Facebookissa  ja Twitterissä.