Jeesus oli työtön – entä työttömyyskorvaukset?
Jeesuksen työ- ja työttömyyshistoriasta on tietoa sattumanvaraisesti. Ilmeisesti perheensä mallin mukaan Jeesus oli rakennusmiehiä. Muutamasta evankeliumin maininnasta ei voi kuitenkaan päätellä oliko kyse puu- tai kivityöläisestä, mutta rakennustelineiltä Jeesus oli tullut tutuksi ihmisille. Ammattikoulutus alalle tapahtui kotona ja työssä oppimalla. Poika seurasi isänsä jälkiä ja töitä. Se, että Jeesus ryhtyi julistajaksi, oli monille liikaa, sillä rakennusmiehen tuli pysyä lestissään. (Markus 6:3) Mitä siitä nyt tulisi, jos kivimies ryhtyi kertomaan Jumalasta?
Kiinnostus rakennuksiin ja kiviin tulee ilmi monissa vertauksissa, joita Jeesus kertoi. Kulmakivet tai rakennuksen hyvät ja huonot tekotavat ovat peruskauraa Jeesukselle. Ajanlaskun alun vuosikymmenet olivatkin rakennusteollisuuden kulta-aikaa ja Galilean lähiympäristössä yksityisiä ja julkisia rakennuksia syntyi kovalla vauhdilla.
Ajatus Jeesuksesta työttömänä tai jopa pitkäaikaistyöttömänä heijastuu evankeliumien kertomuksissa
Jeesuksen kotikulmilla pikkukaupunki Seforis on yksi esimerkki rakennusbuumista ja vahva veikkaus onkin, että Jeesus oli rakentamassa Seforista. Muutaman kymmenen kilometrin päässä Gadara (nykyisin Umm Qais Jordanian luoteiskulmassa) oli kaduiltaan ja rakennuksiltaan Efeson veroinen suurkaupunki, joten esikuvia rakentajille riitti. Tuon ajan hallitsijoista erityisesti Herodes Suuri jätti lukuisia upeita rakennuksia jälkeensä niin Jerusalemissa kuin Välimeren rannikolla.
Evankeliumien kuvaamana aikana Jeesuksen ei kuitenkaan kerrota käyneen töissä rakennuksella. Oliko Jeesus siis työtön? Ajatus Jeesuksesta työttömänä tai jopa pitkäaikaistyöttömänä (Johanneksen evankeliumin mukaan julkinen saarnatoimi kesti kolme vuotta) heijastuu evankeliumien kertomuksissa. Jeesus tunsi työttömien todellisuuden ja puhui siitä. Samoin velat ja velkavankeus toistuvat Jeesuksen puheissa. Yksi tärkeimmistä Jeesuksen opetuksista sisältyy rukoukseen, jonka hän opetti seuraajilleen. Isä meidän –rukous puhuu päivittäisen ruoan epävarmuudesta ja velan anteeksiantamisen tarpeesta. Velkaa köyhillä oli enemmän kuin ruokaa, sillä moni joutunut vippaamaan varoja voidakseen hankkia syötävää itselle ja perheelle.
Jeesus ei käynyt kassalta nostamassa työttömyyskorvauksia, koska niitä ei tuolloin jaettu. Miten sitten Jeesus eli jos ei tehnyt töitä ja kutsui matkaansa melkoisen joukon seuraajia? Tulonlähteistä ainakin yksi on tiedossa: toimintaa rahoittivat varakkaat naiset (Luukas 8:3). Kysymys on suorasta tulonsiirrosta ja yleisavustuksesta. Eräänlainen työttömyyskorvauksen varhaisvaihe siis.
Kokonaiskuvaa ei monen silmissä paranna se, että Jeesuksella ei ollut vakituista asuntoa. Hänen perheensä yritykset saada saarnamies palaamaan yhteiseen kotiin eivät tuottaneet tulosta. Sen sijaan työttömien, nälkäisten ja velkaantuneiden keskellä Jeesus julisti Jumalan valtakunnan murtautuvan esiin. Onniteltavia olette te köyhät [ja työttömät, velkaantuneet ja vailla vakituista asuntoa olevat], sillä teidän on Jumalan valtakunta. (Luukas 6:20)
Jeesuksen kuvaaminen työttömänä työttömien keskellä, asunnottomana asunnottomien keskellä hämmentää mieltä ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin nykyinen Jeesus on usein puhdistettu elämän rosoisesta todellisuudesta ja valkopesu on unohtanut ihonvärin lisäksi yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden, johon Jeesus liittyi. Jeesuksen toiminnassa yhteiskunnalliset kysymykset ovat läsnäolevia ja vaikuttavia ja ne liittyvät saumattomasti kysymykseen Jumalan valtakunnan todellisuudesta ja esiinmurtautumisesta ihmisten keskellä.
Toiseksi nykymaailmassa Jeesus-puheen ja arkisen työttömyyden väliin on päässyt syntymään huikea railo. Kuilu on niin suuri, että sen ylittämiseksi täytyy tehdä tietoista työtä. Ponnistelu kuitenkin kannattaa, sillä maailma jossa elämme, on työn ja työttömyyden välisen jännitteen varaan rakennettua. Tässä todellisuudessa rakennusmies Jeesus on tervetullut osa keskustelua työn ja työttömyyden väännöstä.
Keskustelu työstä ja työttömyydestä kaipaa myös eettistä ja yhteisöllistä näkökulmaa. Varsin usein talouspuhe antaa reunaehdot ja tuntuu sanelevan myös keskustelun linjan. Talousrealismia kyllä tarvitaan, mutta sen rinnalle tulisi nostaa laajempia suomalaiseen yhteiskuntaan liittyviä kipukohtia: työstä on tullut ihmisarvon mittari, työttömyyden tila on pidemmän päälle rankka ja kuluttava, jako menestyviin ja uloslyötyihin on aiempaa tiukempi.
Vaikka tällä hetkellä Suomen talous näyttää pitkästä aikaa valoisammalta, niin silti käsittämättömän suuri joukko suomalaisia(-kin) on pitkäaikaisen työttömyyden puristamina. Näitä naapureita ei saa unohtaa nyt.
#1001työtä
#jeesusolityötön