Leikkiä ja leipää

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Valtioneuvoston kanslian Suomi 100 -juhlavuosi pystyttivät viime viikolla Poriin Muutosterassin. Muutosterassilla istutettiin kukkalaatikoihin yli 1 100 erilaista toivetta. Osa oli helposti toteutettavia: ulkoiluttajia vanhuksille tai vietä aikaa lastesi kanssa. Osa oli suunnattu päättäjille: lisää resursseja opetukseen, lisää tilaa leikkiä lapsille, työtä nuorille, Pariisin sopimuksen toimeenpano nopeutetulla aikataululla. Osa toiveista oli maailmaa syleileviä: köyhyys pois maailmasta, tell people you love them, maailman jokainen lapsi saisi koulutuksen, rauha.

Jotta toiveet eivät jäisi vain toiveiksi, kunkin päivän teemaan liittyviä kysymyksiä käsiteltiin ratkaisupajoissa mm. pelaamalla INNOpoli-peliä sekä päivän päätteeksi kirkon ja valtion edustajien voimin. Ihmisten toiveet välittyvät mukana olleille järjestöille ja organisaatioille.

Muutosterassilla istutettiin toiveita, käytiin keskusteluja ja ennen muuta ihmiset kohtasivat toisensa. 100 tuntia yötä päivää avoinna ollut muutosterassi kertoi kohtaamisen ja keskustelun tarpeesta. Paavalin tuttuja sanoja soveltaen: tarvitsemme uskoa (parempaan) huomiseen, toivoa (paremmasta) huomisesta ja ihmisen rakkautta.

Lapsena ihmettelin nälkään kuolleiden muistomerkkiä: ”Tässä lepäävät suurina hallavuosina 1867-68 nälkään sortuneet korven raivaajat”. Suomessa oli nälänhätä 150 vuotta sitten. En muista, että historian tunneilla siitä olisi puhuttu. Korvenraivaajien taistelulaulu: Nälkämaan laulu sen sijaan tuli tutuksi. Osaan sen ulkoa vieläkin.

Tätini, joka oli syntynyt vuonna 1893, kertoi nälkävuosista. Nälkään nääntymässä olleet ihmiset raahustivat talosta toiseen saadakseen palan leipää tai tilkan piimää. Aamulla katsottiin, kuka lattialle tai seinän vieruspenkille kuukahtaneista heräsi jatkamaan matkaa, kuka vietiin vähin äänin odottamaan joukkohautaa. Nälän mukana vaelsivat tietenkin myös tappavat taudit.

Miikka Voutilainen on tutkinut nälkävuosien syitä, hänen mukaansa eriarvoistuminen oli merkittävin syy nälänhätään. Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi muutaman vuoden takaa kuvaa koskettavalla tavalla yhden perheen tarinan kautta, mistä nälkävuosissa oli kyse.