Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Home is where my heart is

Susanna Merikanto-Timonen
Blogit Rajalla 30.5.2017 09:00

Itsenäisyytemme juhlavuoden rinnalla vietämme Reformaation merkkivuotta Armoa 2017!. Vanhassa kotikaupungissani Turussa, Suomen ainoassa reformaatiokaupungissa, reformaation merkkivuoden suunnittelua ovat ohjanneet avainsanat Usko, Juuret ja Uudistuva seurakunta. 500 vuotta sitten alkanut reformaatio muovasi koko Eurooppaa. Maassamme se avasi koulutien kaikille ja synnytti suomenkielisen kirjakielen. Kirkonkirjoista löytyy tietoa meistä monien vuosisatojen ajalta. Kansalaisyhteiskunnalle loivat perustaa herätysliikkeet. Kansalaisyhteiskunta mahdollisti demokratian.  Voikin hyvin sanoa, että 100- vuotias Suomi ei syntynyt tyhjästä.

Juuritarinoita

Reformaatio-merkkivuoden aikana pohditaan myös suomalaisten kulttuurisia ja hengellisiä juuria – meidän juuritarinoita. Viime viikolla koko Suomi hiljentyi saattelemaan presidentti Mauno Koivistoa viimeiselle matkalleen. Saimme muistella yhdessä kansakuntana hänen poikkeuksellista elämäntarinaansa, hänen ainutlaatuista juuritarinaansa, jokasamalla oli kuvaus Suomen onnistuneesta tarinasta, kuten presidentti Sauli Niinistö kuvaili.

”Se, millaisia me olemme ja miten tarkastelemme maailmaa, juontaa juurensa perheemme ja yhteisömme historiasta. Yhteiskuntaamme ovat muovanneet moninaiset historian vaiheet. Meidän kielemme, kulttuurimme ja identiteettimme ovat saaneet voimakkaita vaikutteita luterilaisesta maailmankatsomuksesta. ”- kuvailee Reformaation merkkivuosi 2017 – projektikoordinaattori Katariina Ylikännö. Keräsimme talvella suomalaisten tarinoita juuristaan – siitä, mitä arvoja ja asioita he kokevat saaneensa edellisiltä polvilta ja mitä haluaisivat antaa eteenpäin seuraaville.  Omien juurien tuntemisen kautta saamme myös valmiuksia kohdata ja arvostaa toisenlaisista taustoista tulevia. Juuritarinoiden kerääminen liittyi kansainväliseen merkkivuoden hankkeeseen, jossa Saksasta lähtenyt tarinarekka kiersi puolen vuoden ajan Eurooppaa vieraillen 19 maassa ja 67 kaupungissa.  Ideana oli kerätä tarinoita siitä, miten reformaation jättämät jäljet näkyvät tämän päivän Euroopassa. Suomessa reformaation vaikutukset heijastuvat yhä monin tavoin meidän ajatteluumme ja identiteettiimme, vaikka emme näiden juuria aina tunnistakaan. Myös osa Suomesta kerätyistä tarinoista päätyi tarinarekan myötä osaksi Wittenbergissä kesän ajan esillä olevaa Reformaation maailmannäyttelyä. ”- kertoo Katariina Ylikännö.

Kuka minä olen

Iän karttuessa omien juurien merkitys korostuu. Kuka minä olen ja miten juureni ovat minuun vaikuttaneet? Itse olen asunut yhdeksällä paikkakunnalla ja kolmessa maassa. Voiko ihan uuteen siis juurtua? Mihin olen itse kasvattanut omat juureni vai olenko? Itse koen olevani tavallaan juureton, jotenkin irrallani ja samalla silti vahvasti kiinni sukuni traditioissa ja perinteissä. Tätä kuvaa kotipihallani oleva kyltti, jossa lukee Home is where my Heart is. ”Minulle juuret ovat enemmän kuin jokin fyysinen paikka. Ne ovat jotakin enemmän kuin tietty paikkakunta, muutakin kuin piste kartalla tai syntymätodistukseen kirjattu paikannimi”, toteaa eräs omassa juuritarinassaan. Olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Kuljetamme mukanamme ne tavat ja tapahtumat, jotka liittävät meidät omaan sukuumme, ne välittyvät omissa arvoissamme ja asenteissamme, asumme sitten missä vaan.

Lasteni kasvaessa, mietin entistä vahvemmin, mitä haluan omilta esipolviltani välittyvän, mitä hyvän ketjua en halua katkaista. Itselleni näitä hyviä asioita ovat olleet muun muassa se, että aina on toivoa, jokainen on yhtä arvokas sekä toisia tulee auttaa. Minkälaisia ovat sinun hyvät asiat sukupolvien ketjussa, joita et halua katkaista? Mikä on sinun juuritarinasi?

”Tulemme jostakin,
kannamme edellisten sukupolvien valintojen
 hedelmiä ja arvopohjaa,
 halusimme tai emme.
Ne ovat meidän juuremme.”

– eräästä juuritarinasta

 

Susanna Merikanto-Timonen

Kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattorina työskentelen ulkomailla asuvien ja lomailevien suomalaisten parissa. Suomalaisena paluumuuttajana ja äitinä tiedän, kuinka tärkeitä ovat tukiverkot niin lähellä kuin kaukana.

Keskustelu