Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Orvokkeja äidille

Blogit Rajalla 9.5.2017 06:00
Riitta Kuusi
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.

Siivosin muistojen laatikkoa. Vastaan tuli poikieni viime vuosituhannella tekemiä äitienpäiväkortteja. Siivoukseen tuli pitkähkö tauko, kun selailin niitä ja muistoja.

Muistan repussa ruttaantuneet ruusukortit, monenlaiset pannunaluset ja leivinliinan, johon oli piirretty ja kirjoitettu ”äidin sarvet ovat kodin sydän”. Äitienpäivän aamun tarjoilut olivat luovasti suunniteltuja ja mielikuvituksellisesti toteutettuja.

Äidin ja lapsen välinen side syntyy vähitellen, mutta kestää aikaa ja koettelemuksia. Kuinka totta onkaan se, että pidät poikaasi kädestä vain muutaman hetken, mutta sydämessäsi lopun ikääsi.

Poikamme ovat olleet todella huomaavaisia äitiänsä kohtaan. He ovat syntyneet päivällä, eivätkä ole paljon valvottaneet öitä myöhemminkään.

Ajatuksissani palasin myös omaan äitiini. Hän syntyi tsaarin ajan Suomeen vuonna 1912. Samana vuonna annettiin venäläisille yhdenvertaisuuslailla samat oikeudet kuin suomalaisilla oli. Äitini isä osasi lukea, mutta ei kirjoittaa. Äitini äiti osasi sekä lukea että kirjoittaa. Mummu oli harvinaisen valistunut maalaistalon emäntä, joka laittoi lapsensa kouluun. Äitinikin kävi keskikoulun, mikä oli maatalon tyttärelle harvinaista.

Äitini eli maamme itsenäistymisen ajan, raskaat sotavuodet, synnytti kuusi lasta, hoiti karjan, pellot ja lapset, kun isä oli rintamalla. Äiti opetti kansakoulussa, kun oli pulaa opettajista. Hän antoi meille elämän eväiksi rakkauden isänmaahan ja äidinkieleen. Me annoimme hänelle omin käsintehdyt äitienpäiväkortit ja ensimmäiset kevätkukat – leskenlehdet ja rentukat, jotka kohta kuihtuivat maljakossa.

Äitini vietti elämänsä viimeiset vuodet perheessämme. Mummu oli osa poikiemme lapsuutta. He saivat kokea sen ainutlaatuisen suhteen, joko ulottuu yhden sukupolven yli.

Minulle tämän vuoden äitienpäivän suurin ilo on nauttia aamupalaa pojantyttären päiväkodissa.

Hyvää äitienpäivää jokaiselle äidille ja isoäidille ja isoisoäidille!

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.