Orvokkeja äidille

Profiilikuva
Blogit Rajalla
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Siivosin muistojen laatikkoa. Vastaan tuli poikieni viime vuosituhannella tekemiä äitienpäiväkortteja. Siivoukseen tuli pitkähkö tauko, kun selailin niitä ja muistoja.

Muistan repussa ruttaantuneet ruusukortit, monenlaiset pannunaluset ja leivinliinan, johon oli piirretty ja kirjoitettu ”äidin sarvet ovat kodin sydän”. Äitienpäivän aamun tarjoilut olivat luovasti suunniteltuja ja mielikuvituksellisesti toteutettuja.

Äidin ja lapsen välinen side syntyy vähitellen, mutta kestää aikaa ja koettelemuksia. Kuinka totta onkaan se, että pidät poikaasi kädestä vain muutaman hetken, mutta sydämessäsi lopun ikääsi.

Poikamme ovat olleet todella huomaavaisia äitiänsä kohtaan. He ovat syntyneet päivällä, eivätkä ole paljon valvottaneet öitä myöhemminkään.

Ajatuksissani palasin myös omaan äitiini. Hän syntyi tsaarin ajan Suomeen vuonna 1912. Samana vuonna annettiin venäläisille yhdenvertaisuuslailla samat oikeudet kuin suomalaisilla oli. Äitini isä osasi lukea, mutta ei kirjoittaa. Äitini äiti osasi sekä lukea että kirjoittaa. Mummu oli harvinaisen valistunut maalaistalon emäntä, joka laittoi lapsensa kouluun. Äitinikin kävi keskikoulun, mikä oli maatalon tyttärelle harvinaista.

Äitini eli maamme itsenäistymisen ajan, raskaat sotavuodet, synnytti kuusi lasta, hoiti karjan, pellot ja lapset, kun isä oli rintamalla. Äiti opetti kansakoulussa, kun oli pulaa opettajista. Hän antoi meille elämän eväiksi rakkauden isänmaahan ja äidinkieleen. Me annoimme hänelle omin käsintehdyt äitienpäiväkortit ja ensimmäiset kevätkukat – leskenlehdet ja rentukat, jotka kohta kuihtuivat maljakossa.

Äitini vietti elämänsä viimeiset vuodet perheessämme. Mummu oli osa poikiemme lapsuutta. He saivat kokea sen ainutlaatuisen suhteen, joko ulottuu yhden sukupolven yli.

Minulle tämän vuoden äitienpäivän suurin ilo on nauttia aamupalaa pojantyttären päiväkodissa.

Hyvää äitienpäivää jokaiselle äidille ja isoäidille ja isoisoäidille!