Mitä sanoa lapselle pääsiäisestä?

Profiilikuva
Blogit Rajalla
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.

Ystäväni kysyi minulta, miten lapsille voisi kertoa pääsiäisestä. Rehellisenä ihmisenä hän sanoi, ettei haluaisi katsoa sitä taas Wikipediasta. 

Hänen laillaan monet ihmiset haluaisivat siirtää perinteitä lapsilleen, mutta välineitä siihen ei löydy helposti. Jos kotona ei näistä asioista ole puhuttu, eikä kavereissa satu olemaan ketään asiaan perehtynyttä, ihminen voi yhtäkkiä olla aika yksin asian kanssa. Seurakuntien moninaisesta tarjonnasta voi tottumattoman olla vaikea valita yhtäkkiä jotakin tähän tilanteeseen sopivaa.

Niin kuin lapset tarvitsevat säännöllistä rytmiä, sitä tarvitsevat myös aikuiset ja itse asiassa koko yhteiskunta. Pääsiäinen on yksi niistä tauoista, jotka rytmittävät vuotta. Monella tosin saattavat työasiat pyöriä päässä silloinkin. Samalla kun modernissa yhteiskunnassa työn fyysinen rasitus on sadassa vuodessa vähentynyt, on siitä tullut henkisesti vaativaa. Jatkuvan informaatiotulvan ja piippaavien laitteiden aiheuttamien keskeytysten aikana hiljentyminen ja liiasta tiedosta luopuminen voisivat olla hyvä tapa antaa tilaa tulevalle levolle.

Kristillisessä perinteessä tällaista kutsutaan paastoksi, yksinkertaisen elämän, pysähtymisen ja valmistautumisen ajaksi. Lapsen kanssa voisi valmistautumisena toimia simppeli koristeiden askartelu ja pääsiäisruohon kasvatus. Yksinkertainen oleminen ja yhdessä tekeminen ovat useimmiten myös lapselle suurinta juhlaa.

Itse juhlan, kristillisen pääsiäisen takana on itse asiassa yhdistyneenä kaksi uskonnollista perinnettä. Juutalaiset viettävät pääsiäistä muistellen pienen Israelin kansan vapautumista Egyptin faaraoiden orjuudesta. Kristityt taas muistelevat Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita ja sitä, mitä tapahtui välittömästi hänen kuolemansa jälkeen.

Jeesuksen viimeiset vaiheet ovat hurjaa kuultavaa. Hänet vangittiin ja tuomittiin syytettynä kapinoinnista valtajärjestelmää vastaan. Se voi vaikuttaa omituiselta, sillä eläessään hän opetti rakkauden sanomaa, jonka piiriin kuuluivat myös yhteiskunnan marginaalissa eläneet ihmiset.

Jeesus ei tyytynyt vain puhumaan, hän myös toimi. Hän meni ihmisten luokse, joita tuon ajan yhteiskunnassa pidettiin epäpuhtaina ja saastaisina, ihmisinä joiden kanssa kunnon kansalaiset eivät suostuneet olemaan missään tekemisissä. Hän puhui heille, kosketti heitä ja nosti heidät näkyviin valtaa pitävien edessä. Hän puolusti aviorikoksesta syytettyä naista, jota uhkasi kivitystuomio.

Kenties tämäkin pääsiäinen opettaa meitä muistamaan tuota oikeudenmukaisuuden, myötäelämisen ja toisen puolustamisen sanomaa. Vaikkei kivittämisestä ja ruoskintaa tarvitse pienelle kuulijalle kuvailla, on lapselle oikeudenmukaisuuden tärkeys itsestään selvää. Myös ajatus siitä, että joku puolustaa toisia, vaikka joutuisikin itse vaikeuksiin, saa lapselta raikuvat aplodit.

Pääsiäiseen kuuluu erottamattomasti myös se, mitä tapahtui Jeesuksen kuoleman jälkeen. Monet Jeesuksen seuraajista luultavasti pitivät häntä suurena opettajana ja ehkä myös johtajana, joka johtaisi kansan pois roomalaisen miehittäjän orjuudesta. He järkyttyivät suuresti, kun rakastettu opettaja, joka tuomittiin häpeälliseen kuolemaan, oli yhtäkkiä poissa. Yhden tien loppu oli kuitenkin toisen alku.

On historiallinen tosiasia, että Jeesuksen seuraajat kokivat hänen kuolemansa jälkeen jotakin sellaista, joka antoi tälle pienelle joukolle uuden toivon ja rohkeuden. Tapahtui asia, jota kristillisessä perinteessä kutsutaan esimerkiksi sanoilla ylösnousemus tai uuden elämän ihme. Tuo ihme kertoo toivon ja luottamuksen valtavasta voimasta avata silmät ja sydän näkemään asiat aivan uudella tavalla.

Mitä kaikkea lapsi toivoo? Mihin hän luottaa? Mikä hänelle on ihme? Entä sinulle? Lapselle ihme voi olla se, että pääsiäisruoho lopulta pilkistää mustasta mullasta. Uusi elämä versoo jo, vaikka mitään ei aluksi näy.

Ihmeellistä sekin, kun jonkun piilottamat pääsiäismunat, uuden elämän symbolit, löytyvät piiloistaan. Kenties on niin, ettei pääsiäiseen ole yhtä yksinkertaista vastausta ja selitystä. Ehkä pääsiäinen on pikemminkin tie, joka avautuu kulkijalle vähä vähältä. Niin kuin koko elämä lapselle. Ja aikuisellekin.

Ai niin, lapsen kasvattajan seurana ovat aika usein syyllisyys ja riittämättömyyden tunne, ei ehdi, ei jaksa, ei ole tarpeeksi hyvä. Pääsiäinen voisi olla vapauden juhlaa myös tästä syyllisyydestä. Aurinko tanssii taas keväisellä taivaalla.