Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Suurmoskeija – kyllä vai ei?

Jukka Keskitalo
Blogit Rajalla 30.3.2017 20:05

Kun perjantaisin kävelen kotiin töistä, seuraan kiinnostuneena muslimien kokoontumista rukoilemaan. Moskeija sijaitsee vain kivenheiton päässä kotioveltani. Kohti moskeijaa taivaltaa nuoria ja vanhempia miehiä, kuka yksin, kuka pienessä ryhmässä kuulumisia vaihtaen.

Moskeija Munkkiniemessä, kuva Jukka Keskitalo

Olen iloinen, että heillä on moskeijansa. Uskonnonvapauden myönteisen ja aktiivisen toteutumisen kannalta on tärkeää, että rukouksen paikkoja on kaikille, riippumatta siitä, mitä uskontoa kukin tunnustaa. Kun mietin islamia, moskeijoiden olemassaolo palvelee myös monen maahanmuuttajan kotoutumista.

Rakennussuunnitelmat ja rahoitus

Helsingissä on keskusteltu viime aikoina ns. suurmoskeijahankkeesta kaupunginvaltuustoa myöten. Suunnitelman mukaan moskeijan ja islamilaisen kulttuurikeskuksen käsittävä rakennuskompleksi olisi todella suuri kokonaisuus, pinta-alaltaan 12 kertaa Helsingin tuomiokirkon kokoinen. Itse moskeijaosa olisi kaksi kertaa Helsingin tuomiokirkon kokoinen. Moskeijan kaavailtu sijoituspaikka sijaitsee Hanasaaressa Helsingin keskusta-alueen tuntumassa.

Rakennussuunnitelmaa on perusteltu muun muassa sillä, että suurmoskeijan myötä islam saisi näkyvän ja tunnustetun aseman osana kaupunkikuvaa. Rakennuksella olisi sen puolestapuhujien mukaan suuri symbolinen merkitys. Sen myötä Suomen muslimit voisivat kokea olevansa tasavertaisempia kansalaisia. Tähän tapaan on todennut mm. hankkeen keskeisiin puolestapuhujiin kuuluva emeritussuurlähettiläs Ilari Rantakari.

Keskustelua hankkeesta

Suurmoskeijahankkeen kannattajat ovat esittäneet näkökohtia myös sen puolesta, että suomalainen suurmoskeija olisi omiaan estämään ääri-islamististen suuntausten leviämistä Suomeen. Tätä he perustelevat sillä, että moskeija edistäisi länsimaiseen todellisuuteen ja lainsäädäntöön sitoutuvaa islamtulkintaa. Tästä on tosin esitetty aivan päinvastaisiakin näkemyksiä.

Suurmoskeijan yhteydessä keskustelua ja huolta on herättänyt hankkeen rahoitus ja sen vaikutus moskeijan opetukseen. Moskeijan ja islamilaisen kulttuurikeskuksen muodostama kokonaisuus tulisi maksamaan huikeat noin 140 miljoonaa euroa.

Rahoitusta koordinoi Persianlahden rannalla sijaitseva Bahrainin kuningaskunta, jonka kuningashuone ja valtaeliitti edustavat sunnilaista islamia.

Tutkijat pitävät  kuitenkin todennäköisenä, että Bahrain toimii vain rahoitusta kokoavana bulvaanina. Raha tulisi säätiöiltä ja rikkailta yksityishenkilöiltä ympäri Arabian niemimaata, ja aivan erityisesti Saudi-Arabiasta. Bahrainin kuningashuoneella on läheiset yhteydet Saudi-Arabiaan.

Määrääkö rahoittaja moskeijan linjan?

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Olli Ruohomäki on todennut rahoituksen ja moskeijassa harjoitettavan islamintulkinnan suhteesta, ”ettei ilmaisia lounaita ole”. Hän pitää eurooppalaisten esimerkkien valossa hyvin todennäköisenä, että Perisianlahden valtioista peräisin olevat rahoittajat pyrkivät vaikuttamaan siihen, mitä moskeijan seinien sisällä tapahtuu.

Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusolan mukaan Persianlahden raha on vaikuttanut voimakkaasti islamin tulkintaan maailmassa ja Euroopan maissa.

Huolena tutkijoilla on ennen muuta se, että moskeijarahoituksen myötä Suomessakin voimistuisi Saudi-Arabiassa valtionuskontona oleva ultrakonservatiivinen wahhabismi. Esimerkkejä tästä on mm. Brysselin saudirahoitteisesta moskeijasta.

Suurmoskeijahankkeen keskeinen taustavaikuttaja Pia Jardi on esittänyt mielipiteenään, että riippuvuutta rahoittajan ja moskeijassa harjoitettavan islamtulkinnan välille ei synny. Jardin mukaan tarkoituksena on pitää huoli, että moskeijan opetukselliset linjaukset tehdään Suomen muslimien toimesta.

Hankkeen suomalaisten puolestapuhujien ajatus ”palomuurin” rakentamisesta rahoituksen ja opetuksen sisällön väliin on hyvin suomalainen ja luterilainen. Meille on tuttua erottaa maallinen vallankäyttö uskonnollisesta. Islamissa ajattelu on kuitenkin toisenlainen, uskonto on kokonaisvaltaisesti läsnä kaikessa elämässä, eikä maallista ja hengellistä eroteta toisistaan Suomessa totutulla tavalla. Tässä suhteessa ajatusta ”palomuurista” rahoituksen ja moskeijan linjausten välillä voi pitää epärealistisena.

Ei riitä, että suurmoskeija rahoitettaisiin Bahrainin kokoamalla rahalla, vaan todennäköisesti myös vuotuiset toimintamäärärahat tulisivat enemmän tai vähemmän Persianlahden maista. Vuosittain toimintamäärärahaa on arvioitu tarvittavan peräti 6-7 miljoonaa euroa.

Pitkällä tähtäimellä rakentamisrahaa suurempi riski saattaakin sisältyä moskeijan ja islamilaisen kulttuurikeskuksen hyvin suurella todennäköisyydellä Saudi-Arabian kaltaisista maista virtaavaan jatkuvaan rahoitukseen.

Sisäministeriön sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankkinen onkin todennut, että arkijärjellä ajatellen suuria summia hankkeeseen sijoittavat tahot haluavat jotakin myös vastineeksi. Tässä mielessä rahoituksen alkuperä, legitimiteetti ja mahdollisesti syntyvät sidonnaisuudet ovat tärkeitä asioita.

Kiristäisikö moskeija Suomen muslimien välejä?

Toinen suurmoskeijaan liittyvä huolenaihe on se, että moskeija pelätään kiristävän Suomen muslimien välejä. Vaikka moskeijasta on puhuttu kaikkien muslimien rukouspaikkana, niin todellisuudessa se olisi sunnimuslimien moskeija. Suomen šiialaiset muslimit ovatkin suhteutuneet varauksellisesti suurmoskeijaan.

Tutkijoiden mukaan Suomen šiiojen kannalta iso ongelma on juuri Bahrainin rooli. Professori Hannu Juusolan mukaan Bahrain symbolisoi šiialaisvastaista asennetta. Erityisesti viime vuosien poliittisessa kontekstissa on Juusolan mukaan vaarana, että moskeijasta kehittyy tämän tyyppisten jännitteiden lisääjä.

Ei voikaan välttyä ajatukselta, että suurmoskeijahankkeella ei ajeta vain rukouspaikan saamista, vaan Persianlahden alueelta tulevien rahoittajien tavoitteena on samalla saada aikaan vahva vallan symboli. Mitäpä muuta kuin valtaa 12 kertaa Helsingin tuomiokirkon kokoinen rakennuskokonaisuus Helsingin keskustan tuntumassa symbolisoisi?

Kysymys uskonnonvapaudesta

Entäpä sitten suurmoskeija ja uskonnonvapaus? Ihmisoikeuskysymyksiin erikoistunut juristi Ville Hoikkala on vakuuttavasti todennut, että uskonnonvapauden näkökulmasta on ongelmallista olla kaavoittamatta ja antamatta rakennuslupaa suurmoskeijalle, jos se täyttää maankäyttö- ja rakennuslain suurimmaksi osaksi tekniset ehdot.

Toisaalta voidaan todeta, että rakennus- ja maankäyttölain 117 § mukaan rakennuksen tulee ”soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset”. On ehkä makukysymys, kuinka hyvin 12 kertaa tuomiokirkon kokoinen rakennuskompleksi sopeutuu Hanasaaren maisemaan.

Mielestäni uskonnonvapausargumentti on kuitenkin tässä erittäin varteenotettava. Ei voida ajatella, että jo 60-70.000 ihmisen kokoinen Suomessa asuva muslimiväestö joutuu jatkuvasti harjoittamaan uskontoaan epätarkoituksenmukaisissa tiloissa.

Uskonnonvapaus-argumentilla ei voi kuitenkaan perustella, miksi moskeija pitäisi rakentaa juuri kaavaillulle paikalle Hanasaareen ja miksi sen tulee olla – rohkenen sanoa – järjettömän suuri.

Voisiko tataarien esimerkistä oppia?

Meillä on Suomessa yksi islamilainen ryhmä, joka on elänyt täällä yli 100 vuotta ja kotoutunut hyvin. Tarkoitan tataareja, joilla on oma moskeijansa Järvenpäässä.

Järvenpään moskeija, kuva Anneli Vartiainen

Asiaa pohdittaessa on vaikeaa olla kiinnittämättä huomiota myös siihen, että suurmoskeijaa ovat julkisuudessa näkyvästi ajaneet paljolti muut kuin suomalaiset muslimit. Tämä herättää mielessäni kysymyksen omistajuudesta. Suomessa pitkään eläneen tataariyhteisön hallituksen puheenjohtaja Atik Ali onkin toivonut, että edes osa uuden moskeijan rahoituksesta saataisiin kerättyä myös Suomessa asuvilta muslimeilta. Suomen muslimien vähäiset taloudelliset resurssit huomioon ottaen tämä ei tietenkään ole helppoa, mutta edes osittainen omarahoitteisuus varmistaisi, että moskeijahankkeen omistajuus pysyisi laajemmin suomalaisilla muslimeilla.

Kun ajattelen moskeijaa kotini naapurissa, se tuntuu kotoisalta osalta asuinaluettani. Ajattelenkin, että eri islamin suuntauksia edustavilla voisi olla nykyistä useampia pienempiä moskeijoita osana suomalaista kaupunkikuvaa. Tämänkaltainen kehitys oli omiaan kotouttamaan muslimeja ja islamia osaksi suomalaista kulttuuria paljon paremmin kuin yksi bahrainilaisella rahalla tuotettu suurmoskeija.

Näillä perusteilla en lämpene ajatukselle suurmoskeijasta.

Jälkikirjoitus: Kaikille niille, jotka ovat johtopäätökseni kanssa samaa tai eri mieltä totean, että tässä blogissa esitetty kanta ei ole Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallinen kannanotto, vaan kirjoittajansa omaa pohdintaa. Itse asiassa kirkon virallista kantaa asiaan ei ole esitetty ja tuskin tullaan esittämäänkään.

Seuraa kirjoittajaa Facebookissa ja Twitterissä.

 

 

Jukka Keskitalo

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt