Uskonnottomien määrä pienenee - uskonnon merkitys kasvaa

Sekularisaatioteorian mukaan perinteinen uskonto väistyy modernisaation myötä. Teoria eli kulta-aikaansa 1970-luvulla, mutta on sittemmin tullut haastetuksi ja todettu monilta osin paikkansa pitämättömäksi.

Maailmankuulu saksalainen yhteiskuntatieteilijä Jürgen Habermas, joka vielä 1970-luvulla kannatti sekularisaatioteoriaa on sittemmin todennut, että uskonto ei suinkaan ole katoamassa yhteiskunnallisesta elämästä. Tunnettu italialainen filosofi Gianni Vattimo puolestaan näkee uskontojen aseman jopa vahvistuneen tieteellisen todellisuuskäsityksen leviämisestä huolimatta.

Myös uskontotilastot osoittavat, että uskontoihin kuuluvien määrä kasvaa, vaikkakin uskonnollinen kartta muuttuu jossain määrin. Vuoteen 2050 ulottuvassa tilastollisessa mallissa kristityt ovat suurin uskontoryhmä ja kristittyjen suhteellinen osuus maailman väestöstä säilyy ennallaan (noin 34 %).

Muslimien suhteellisen osuuden ennustetaan kasvavan, mutta jäävän vuonna 2050 vielä kristittyjen suhteellisen osuuden alapuolelle. Muslimien määrän kasvu selittyy suurelta osin ikäjakaumalla. Maailman uskonnoissa nuorten osuus ja perheiden koko ovat suurimpia juuri islamissa.

Tutkimuksessa huomiota kiinnittää uskonnottomien osuuden selkeä pieneneminen globaalisti tarkasteltuna. (Pew Research Center 2015) Muslimien määrän kasvun ohella merkittävin muutos onkin juuri uskonnottomien määrän pieneneminen.

Uskontojen %-osuus maailman väestöstä 2010-2050:

Euroopassa tilanne näyttää hieman toisenlaiselta kuin maailmanlaajuisesti. Ensinnäkin Eurooppa on ainut maanosa, jossa väestön määrän ennustetaan vähenevän vuosina 2010-2050. Vaikka kristityt tuleva olemaan Euroopassakin suuri uskonnollinen ryhmä, kristittyjen määrä tulee vuoteen 2050 mennessä vähenemään, samoin tulee käymään juutalaisille. Muslimiväestö tulee lisääntymään voimakkaasti. Myös uskonnottomien määrä tulee ennustemallin mukaan lisääntymään Euroopassa.

Uskontojen merkitys yhteiskunnassa ei siis vähene, pikemminkin näyttää siltä, että se lisääntyy. Tämän havainnon on tehnyt myös Sylvie Kauffman, entinen Le Monde -lehden päätoimittaja.  Jumala on palannut – Ranskaan, hän julistaa Ranskan tulevia vaaleja käsitellessään. Ranskahan tunnetaan maana, jossa vallitsee ns. tunnustuksettomuus-periaate (laïcité) eli uskonto on pidetty tiukasti poissa julkisesta yhteiskunnallisesta tilasta.

Kristinuskon toi keskusteluun keskustaoikeiston presidenttiehdokas Francois Fillon julistautumalla kristityksi ja nostaessaan esiin kristillisiä arvoja terveydenhuollon leikkauksista keskusteltaessa. Ranskalaisen keskustelun pikantti ominaispiirre on se, että äärioikeiston ehdokas Marine Le Pen on arvostellut Fillonia uskonnollisen vakaumuksensa esille tuomisesta vaalikampanjan yhteydessä. Tässä suhteessa Ranskan äärioikeisto näyttää eroavan USA:n ns. uskonnollisesta oikeistosta, joka käyttää hanakasti uskonnollista retoriikkaa politiikassa.

Vanhaa sanontaa mukaillen voidaan sanoa, että huhut uskonnon kuolemasta, myös Euroopassa, ovat voimakkaasti liioiteltuja ja ennenaikaisia. Päinvastoin uskonto elää jopa elpymisen aikaa. Tuhannen taalan kysymys on kuitenkin, millainen uskonnollisuus saa esimerkiksi Euroopassa jalansijaa. Vahvistuuko radikaali uskontulkinta esimerkiksi islamissa vai saavatko jalansijaa yhteiskuntaa rauhanomaisesti rakentavat uskonnon tulkinnat? Jos jälkimmäistä halutaan vahvistaa, on esimerkiksi Suomessa yhteiskunnan koulujärjestelmään kuuluva uskonnonopetus suuri mahdollisuus.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä ja Facebookissa.