Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Hyvä vai huono kirkko

Susanna Merikanto-Timonen
Blogit Rajalla 24.1.2017 17:09

Viime viikonloppuna vieraili 71 400 messukävijää Matka2017 – messuilla Helsingissä. Tarjolla oli mahdollisuuksia ja unelmia niin kotimaan kuin ulkomaan matkailua ajatellen. Myös kirkon turistityöllä oli osasto Matkamessuilla. Ehdoton suosikki osastollamme oli kirkkokahvit, joita tarjottiin 3400 messukävijälle.

Monelle oli yllätys, että tämä kirkon ”Tukiverkko maailmalla” on totta 37 maassa – ulkomailla asuvia ja matkustavia suomalaisia varten. Nämä ovat niitä matalan kynnyksen paikkoja, jonne voi tulla ihan sellaisena kuin on. Paikkoja, joissa suomalaisuus ja äidinkieli tunteiden ja rukouksen kielenä korostuvat. Paikka, johon voi turvautua eri kriisien kohdatessa. Sillä myös lomamatkalla voi olla yllättäen keskellä auto-onnettomuutta ja maata tämän jälkeen yksin sairaalassa, vieraassa maassa. Mikä helpotus on tuossa tilanteessa että voi turvautua paikalliseen ulkosuomalaispappiin ja jutella tilanteesta. Tai kuinka vaikuttavaa on laulaa yhdessä muiden kanssa ”Maa on niin kaunis” etelän auringon alla. Esimerkkejä elämän iloista ja suruista on paljon.

Vaikka olimme Matkamessuilla kertomassa kirkon ulkosuomalaistyöstä, herätti kirkon läsnäolo messuilla monia tunteita. Näiden kymmenen vuoden aikana, kun olen toiminut päivystäjänä, olen kohdannut moninaisten asioiden vastustajia ja puolustajia: yhdellä on vahva mielipide naispappeutta vastaan (edelleenkin 30 vuoden jälkeen), toisella taas kannanotto kirkon roolista koskien homo-avioliittoja ja kolmannella vahva kokemus, että kirkko ”hyysää” muita uskontoja ja maahanmuuttajia. Myös tänäkin vuonna osa näistä keskusteluista oli rakentavia, osalla oli taas käytöstavat ”jääneet” kotiin. Kirkko herättää tunteita ja näin pitääkin.

Matkamessut olivat täynnä myös toisenlaisia kohtaamisia ja tarinoita. ”Kirkko tekee niin paljon hyvää”- oli monen toteamus. ”Toivoisin, että julkisuudessa kerrottaisiin enemmän kaikesta siitä hyvästä, mitä kirkollisveroja maksamalla olen tukemassa”. Osa kävijöistä sanoi yksinkertaisesti ”Kiitos”.

Vaikka sanotaankin, että ”huono uutinen on hyvä uutinen”, kirkolla olisi valtavasti hyviä uutisia ja tarinoita kerrottavanaan. Tässä maailman myllerryksessä, ei hyvien tarinoiden kuuleminen tekisi pahaa kenellekään. Välillä voi medialta unohtua, mitä kaikkea kirkko tekee ihmisten arjessa esimerkiksi vähävaraisten ja väliinputoajien auttamiseksi.Haastan sinut kertomaan näitä pienten ihmisten suuria tarinoita, positiivisia kokemuksia lähimmäisenrakkaudesta ja kirkon työstä. Mikä olisi tarinasi?

Susanna Merikanto-Timonen

Kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattorina työskentelen ulkomailla asuvien ja lomailevien suomalaisten parissa. Suomalaisena paluumuuttajana ja äitinä tiedän, kuinka tärkeitä ovat tukiverkot niin lähellä kuin kaukana.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt