Kaikkein vaarallisinta on kohdata ihminen

Perjantaina Yhdysvaltain presidenttinä aloittava Donald Trump on luvannut pystyttää Yhdysvaltojen ja Meksikon väliselle rajalle muurin. Se on asia, joka ainakin muistetaan hänen vaalikampanjastaan. Turvallisuus ja sekä kuvitellut että todelliset uhkakuvat ovat tämän hetken maailmassa nousseet tärkeiksi asioiksi. Trump ei ole ainoa muureja ja aitoja pystyttävä vallankäyttäjä. Myös Euroopan sisälle on maiden rajoille noussut muureja, esimerkiksi Serbian ja Unkarin rajalle. Myös Unionin ulkorajat alkavat olla yhtä piikkilanka-aitaa. Monissa maissa taas on arkipäivää aidata kaupunkien sisällä varakkaammat asuinalueet erillisiksi saarekkeiksi.

Korkeiden muurien alkupiste löytyy ihmisestä. Ne syntyvät epäluottamuksesta ihmisten välillä ja erojen kärjistymisestä. Mitä suurempi ero ihmisryhmien välille syntyy, sitä todennäköisemmin paikalle ilmestyy ennemmin tai myöhemmin muuri. Muurin ei tarvitse välttämättä olla fyysinen, betonista tai piikkilangasta tehty rakennelma. Erillisyyttä ihmisten välille voidaan luoda myös asettamalla ihmisiä tietoisesti eriarvoiseen asemaan tai vain suosimalla toisia. Länsimaisissa demokratioissa on monien kipeiden historian opetusten perusteella opittu pitämään arvossa ihmisten ja ihmisryhmien välistä yhteyttä ja oikeudenmukaisuutta; sitä että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet tavoitella hyvää elämää. Tällainen ajattelu on saanut rajoitettua elämää kaivanneet ihmisryhmät ja kansat kaipaamaan vapautta ja muurien murtumista. Oman sukupolveni suuriin sukupolvikokemuksiin kuuluu näkymä yhteisiä bileitä pitävistä saksalaisista murtuvan Berliinin muurin päällä.

Nykyinen suojautumisen ja muurien rakentamisen uusi buumi tuntuu paitsi pettymykseltä, myös pelottavalta ajatukselta. Mihin kaikkeen ihmisryhmien eriytyminen toisistaan voi johtaa? Missä ovat eurooppalaiset arvot, jotka maailmansotien kauheuksien jälkeen synnyttivät ihanteen rauhasta ja ihmisten välisestä yhteydestä ainakin eurooppalaisella tasolla? Voin kuvitella kyynisen realistin olkani taakse muistuttamaan siitä, että ihmiset ovat aina ja kaikkialla ajaneet omaa etuaan. Rauhalliset ajat ja hyvinvoinnin kasvu ovat vain mahdollistaneet näennäisen harmonian. Mutta tämäkin ajatus on syntynyt ihmisen mielessä. Maailma voidaan myös ajatella ja rakentaa toisenlaiseksi. Voimme aktiivisesti rakentaa yhteyttä ihmisryhmien välille.

Kaikkein vahvimmat suojavarustukset ja korkeimmat muurit sijaitsevat ihmisen sisällä. Ponnistelemme valtavasti suojautuaksemme sisimmiltä peloiltamme ja epävarmuuksiltamme. Maailma on täynnä mahdollisuuksia suojautumiseen, vain mielikuvitus on rajana. On mahdollista suojautua oman aseman taakse, varallisuuden tuoman erillisyyden taakse tai monenlaisten ennakkoluulojen suojiin. Jotta voisin kohdata toisen ihmisen aidosti, minun olisi luovuttava omista suojavarusteistani ja kohdattava myös oma epävarmuuteni ja erilaisuuden pelkoni. Ei ole helppoa se.

Ihmisten kohtaaminen silmästä silmään samanarvoisina ihmisinä murtaa ihmisryhmien välisiä raja-aitoja. Marginaalissa olevien ihmisten ja ihmisryhmien kohtaaminen, kutsuttiinpa heitä sitten spitaalisiksi tai paperittomiksi, häiritsee usein yhteiskunnallista vallan tasapainoa. Silti ihmisten aitoon kohtaamiseen sisältyy valtava voima, joka voi murtaa muureja, synnyttää uutta todellisuutta, luoda toivoa ja innostusta. Ja ennen kaikkea, tuoda todellista turvallisuutta. Siksi pelkän kontrollin lisäämisen, muurien rakentamisen ja ihmisten eriyttämisen sijaan tarvitsemme lisää mahdollisuuksia ihmisten kohtaamiseen ja yhdessä tekemiseen.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä