Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Luterilainen Suomi ei ole ostettavissa

Ilkka Sipiläinen
Blogit Rajalla 12.1.2017 18:42

Reformaatiota (aikaisemmin puhuttiin uskonpuhdistuksesta) juhlistetaan samaan aikaan kuin satavuotiasta Suomea. Mitä tekemistä ”nuorella” itsenäisellä maalla ja keski-ikäisellä luterilaisella kirkolla on keskenään? Merkkivuosi alkoi paavi Franciscuksen ja luterilaisen piispa Munib Yananin syleilyllä.

Reformaatio on paljolti tehnyt Suomesta ja muista Pohjoismaista sellaisia kuin ne ovat.  Kaikissa Pohjoismaissa on korkea elintaso, hyvä koulutus ja varsin hyvin toimiva hyvinvointivaltio. Niissä on ollut myös ensin valtiokirkko ja nyt valtiosta loitontunut ns. kansankirkko. Luther korosti, että jokaisen ihmisen pitää huolehtia itsestään työllä tai yrittämisellä. Mutta jos siihen ei ole mahdollisuutta, vastuu on valtiolla (tuolloin kaupunkivaltio). Aluksi tätä ajatusta tuki työväenliike, myöhemmin varsin laaja yhteiskunnallinen konsensus.

Syntyi jotakin erityistä. Ehkä Pohjoismaissa otettiin kehotus lähimmäisenrakkauteen edes osin vakavasti?

Luterilaisen maailmanliiton presidentti, palestiinalainen piispa Munib Younan ja paavi Franciscus syleilevät yhteisessä rukouspalveluksessa. Kuva: Mikael Ringlander/ Ikon.


 

Kirkko on suomalainen, mutta vielä enemmän kansainvälinen

Luterilainen kirkko on vahvasti suomalainen. Mutta syvimmiltä juuriltaan vielä enemmän globaali ja kansainvälinen. Se on osa Luterilaista maailmanliittoa (LWF) ja kuuluu myös globaaliin kirkkojen järjestöön: Kirkkojen maailmanneuvostoon (WCC). Niissä molemmissa kuuluu vahvana globaalin etelän uusien kirkkojen ääni. Kirkot ovat yleensä heikoimman puolella, pakolaisten ja köyhien.

Luterilaisen maailmanliiton 500-vuotismerkkivuoden vietolla on kolme teemaa, jotka kuvaavat hyvin kirkkojen nykyisiä painotuksia.

Pelastus ei ole kaupan. Kaikkea ei saa rahalla. Pelastus, elämän arvokkuus ja syvin eivät ole kauppatavaraa. Niitä ei saa marketista, vaan ne ovat hyvän Jumalan lahjoja.

Ihmiset eivät ole kauppatavaraa. Ihmisiä ei voi ostaa ja myydä. Siirtotyöläinen on yhtä arvokas kuin hänet palkanneen firman omistaja, paperittomat ihmiset ovat lähimmäisiämme siinä kuin viininpunaisen EU-passin kantajat.

Luomakunta ei ole kaupan. Tuntuu että lähes kaikkea saa ostaa. Maata, saaria, hedelmiä ja vihanneksia, puita, kalaa, lintuja ja nisäkkäitä. Jumalan luomakunnasta kaikessa sen moninaisuudessa on tullut kauppatavaraa. Seuraukset ovat huolestuttavat. Ihmisen aiheuttama sukupuuttoaalto hävittää täältä Luojan elämän ihmeellistä kirjoa, ilmastonmuutos vaarantaa sekä ekosysteemin että ihmisten yhteiskuntia. Vaarana on maapallon elinolosuhteiden peruuttamaton muuttuminen ja mm. ennennäkemätön pakolaisten aalto.

 

Piispa Munib ja paavi Franciscus allekirjoittivat rauhaa ja yhteyttä korostavan julistuksen

Reformaation merkkivuosi alkoi komeasti naapurimaastamme Ruotsista. Rooman katolinen piispa, paavi Franciscus ja Luterilaisen maailmanliiton puheenjohtaja, Pyhän maan piispa Munib Younan allekirjoittivat  julistuksen ekumeenisen rukoushetken yhteydessä Lundissa lokakuun viimeisenä päivänä 2016.

Kuva: Mikael Ringlander / Ikon

Yhteisessä viestissä todetaan katolisten ja luterilaisten olevan syvästi kiitollisia reformaation kautta saaduista lahjoista.

Syyllistä ei enää etsitä, vaan rauhaa ja sovintoa. ”Me tunnustamme ja valitamme Kristuksen edessä sitä, että luterilaiset ja katolilaiset ovat haavoittaneet kirkon näkyvää ykseyttä. Teologisia eroja saattelivat ennakkoluulot ja konfliktit ja uskontoa käytettiin välineenä poliittisiin tarkoituksiin.”

Yhteinen usko Jeesukseen Kristukseen ja kaste vaativat asiakirjan mukaan päivittäistä kääntymystä, jonka kautta hylätään historialliset erimielisyydet ja konfliktit.

Rooman katolinen piispa ja Pyhän maan luterilainen piispa toteavat, että menneisyyttä ei voi muuttaa: Mutta mitä muistetaan ja millä tavoin sitä muistetaan, se voidaan muuttaa.

”Rukoilemme, että haavamme ja muistomme, jotka synkentävät näkemystämme toisistamme, parantuisivat. Torjumme päättäväisesti kaiken vihan ja väkivallan, sekä menneen että nykyisen, erityisesti sen, jota ilmaistaan uskonnon nimissä. Tänään kuulemme Jumalan käskyn siirtää kaikki konfliktit syrjään. Tunnistamme sen, että armo vapauttaa meidät kulkemaan kohti yhteyttä, johon Jumala jatkuvasti kutsuu meitä.”

 

 

 

 

 

 

Ilkka Sipiläinen

Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen asiantuntija. Kirkkohallituksessa työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip

Keskustelu

Hyvä Ilkka Sipiläinen,

Tämä kirjoitus on kirkon kannanotoksi kovin maallinen, poliittinen ja monimutkaisia asioita yksinkertaistava.

Luterilaisen maailmanliiton julkaisemassa ”Human Beings – Not for Sale” -kirjasessa on mm. Munib Younanin artikkeli ”Life with the Other: Migration, Displacement and Gender Justice”, jossa esitettyihin asioihin viittasitkin kirjoituksessasi. Siirtolaisuuskriisin hänen esittämänsä ratkaisu, eli mm. siirtolaisten laillisen, taloudellisen ja sosiaalisen integraation puutteen korjaaminen, on kuitenkin epärealistinen. Selkokielellä siis Suomeen saapuvan laittoman siirtolaisen legaalisen integraation puute korjattaisiin myöntämällä hänelle oleskelulupa tai kansalaisuus.

Eurooppalaisilla valtioilla ei ole moraalista velvollisuutta antaa laillista statusta eli tulevaa kansalaisuutta kaikille maahan pyrkiville rehellisillekään siirtolaisille. Suomalaisilla on täysi oikeus itse päättää kenellä maapallon 7,5 miljardista ihmisestä on oikeus muuttaa Suomeen ja millä ehdoilla Suomen kansalaisuus on mahdollista saada. Jokainen on lähimmäinen, mutta onko jokaisella oikeus muuttaa Suomeen?

Martti Lutherin aikana 1500-luvun Euroopassa oli suurena sosiaalisena ongelmana kerjäläisyys. Osaksi kerjäläiset ja maankiertäjät myös liikkuivat nykyisten siirtolaisten tapaan valtioalueelta toiselle. Luther havainnoi realistisesti olevan olemassa sekä aidosti ilman syytään hädänalaiseen asemaan joutuneita kerjäläisiä että toisaalta ammattikerjäläisiä, jotka välttelivät rehellistä työtä ja aiheuttivat suuria kustannuksia heitä pakolla elättämään joutuvalle yhteisölle. Lutherin ajattelusta on perua Euroopassa reformaation jälkeen yleistyneet irtolaislait sekä esimerkiksi erilaiset työlaitokset. Irtolaislaki kumottiin Suomessa vasta 1980-luvulla myös luterilaisuuden vaikutuksesta syntyneen hyvinvointivaltion tehtyä sen tarpeettomaksi.

Oikeus turvapaikkaan on muodostanut keinon siirtolaisille etsiä parempaa taloudellista tulevaisuutta Euroopasta. Perusteettomankin turvapaikkahakemuksen käsittely yksilöllisesti oikeusvaltion periaatteiden mukaisessa juridisessa prosessissa on varsin kallista ja saattaa kestää jopa 5 vuotta. Tänä aikana siirtolaisella on oikeus sosiaaliturvaan sekä mahdollisuus etsiä lisätienestejä harmaan talouden alueelta, jolloin hän on vaarassa joutua taloudellisen hyväksikäytön uhriksi. Paperittomallakin siirtolaisilla on mahdollisuus saada pienistä tuloistaan jotain säästöön ja lähettää nämä rahat kotimaahansa, eli ”globaalin etelän” valtiot syystäkin vaativat Eurooppaa hyväksymään laittoman siirtolaisuuden ilmiönä. Näihin vaatimuksiin ei ole velvollisuutta suostua. Argumentit siitä, että länsimaat ovat aiheuttaneetkin köyhyyden ja sekasortoiset olot heidän kotimaissaan, voivat olla päteviäkin USA:n ja Venäjän kaltaisissa tapauksissa mutta eivät sovellu Suomeen. Vaikka köyhästä maasta kotoisin olevan henkilön ratkaisua hakea perusteettomasti turvapaikkaa Euroopasta ei pidettäisi henkilökohtaisesti kovinkaan moitittavana, tulevat he kuitenkin suurena joukkona aiheuttaneeksi turvattomuutta, poliittisia ristiriitoja ja suuria kustannuksia. Kirkon tulee välittää paitsi pakolaisia kohtaavasta epäoikeudenmukaisuudesta, myös suomalaista veronmaksajaa kohtaavasta epäoikeudenmukaisuudesta.