Kuka kantaa kantajia?
Olin Diakonian Päivillä Turussa. Piispa Kalliala murehti siellä sitä, kuinka huolehditaan vanhuksista. Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Veli-Matti Ritakallion huolenaiheena olivat nuoret aikuiset, jotka putoavat viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäisi päästä töihin. Monet menettävät otteensa elämästä jo ennen sitä. Ritakallio on johtanut tutkimushanketta Nuori aikuisuus sosiaalisena riskinä.
Edellinen sukupolvi ja tuleva sukupolvi, siihen väliin jäävät keski-ikäiset taakankantajat. Mietin, kuinka te jaksatte, te, joilta vaaditaan joka suunnasta. Työssä pitää jaksaa, että saa pitää työpaikkansa. Töitä on riittämiin ja usein liikaakin niillä, joilla työpaikka on. Hallituskin muistaa pidentämällä työaikaa ja leikkaamalla sieltä ja täältä.
Vanhemmat ovat siirtymässä kolmanteen ikäkauteen, joka ei kaikille ole odotettu aika, jolloin voi tehdä sitä, mitä ei työssä ollessa ehtinyt. On niitäkin, jotka ovat antaneet kaikkensa ja vähän enemmänkin isänmaansa hyväksi. Mitä lienevät sitten isänmaalta saaneet – tai saamassa!
Samanaikaisesti perheen nuoret etsivät omaa paikkaansa elämässä. Jos opiskelupaikka on löytynyt, työn saaminen taitaa olla kohta yhtä onnenkauppaa kuin lottovoitto. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että he ovat edelleen osin vanhempiensa elätettävänä tai ainakin avustettavina.
Keski-ikä koostuu rutiineista ja kriisistä kirjoittaa bloggaaja. Varsin uskottavaa! Rutiinit hoituvat, kun ne on jo ehtinyt elämässä oppia. Kriisejä varmaan riittää, kun vaativia käsiä ojentuu kohti joka puolelta. Lääkkeeksi tarjotaan downshiftausta, joogaa, kuntosalia, polkujuoksua tai maratonia. Siis yksi vaatimus lisää pitää huolta omasta kunnostaan ja omasta kehostaan.
Kuka kantaa kantajia? Hallitukselta ei taida apua olla odotettavissa. Kirkkoko auttaisi? Piispa Kallialan vastaus oli Diakonian Päivien päätösmessun saarnassa: Rakkaus on ihana ja uuvuttava todellisuus. Se on kuitenkin elämän käyttövoima. ”Katseeseen vastaaminen, kasvojen pyynnön vastaanottaminen, toisen tarpeen kuuleminen ja toisen elämän vakavasti ottaminen on rakkautta”. Myös omien tarpeiden kuunteleminen ja kuuleminen, oman elämän vakavasti ottaminen auttaa kantajia jaksamaan.