Kirkon kouluja Suomeen?

Ruotsia ja Suomea vertaillaan monissa asioissa, myös koulu- ja uskonnonopetusasioissa. Yhteistä katsomusainetta tai ”neutraalia” uskontotietoa kannattavat vetoavat usein Ruotsin esimerkkiin. Siellä on kuulemma kaikki hienosti. Lapsia ei jaeta uskontotunneilla eri ryhmiin, vaan kaikki pohtivat katsomuskysymyksiä yhdessä.

Suomen nykymallin kannattajat sanovat, että on parempi mahdollistaa oman uskonnon opetus julkisessa peruskoulussa. Heidän mukaan on parempi, että yhteiskunnan koulutusjärjestelmä antaa uskonnollisen yleissivistyksen kuin että tämä tehtävä siirtyisi vaikkapa muslimien osalta puhtaasti moskeijoiden piiriin tai että alkaisi syntyä erityisiä uskonnollisia kouluja. Yhteisen katsomusaineen kannattajat eivät tällaista riskiä ilmeisesti näe.

Ruotsissa kehitys on kuitenkin kulkemassa juuri tähän suuntaan. Näin kertoo Svenska Kyrkans Tidning. Sikäläinen vapaakoulu-käytäntö mahdollistaa joustavasti yksityiskoulujen perustamisen. Jotkut Ruotsin kirkon seurakunnat ovatkin nyt ryhtyneet perustamaan ja ylläpitämään kristilliselle arvopohjalle rakentavia kouluja. Syy on pitkälti tyytymättömyys julkisen koulun uskonnonopetukseen ja arvokasvatukseen.

Suomessa kristilliset koulut ovat yksityisten kannatusyhdistysten ylläpitämiä. Niiden oppilaissa on toki paljon myös luterilaisten perheiden lapsia, mutta usein näiden koulujen kantavat voimat ovat pikemminkin vapaiden suuntien piiristä.

Luterilainen kirkko on halunnut olla solidaarinen yhteiskunnan koulujärjestelmälle eikä ole voimakkaasti liputtanut kristillisten koulujen puolesta. Tätä luterilaisen kirkon kantaa on helpottanut se, että koulussa on oman uskonnon opetusta ja että koulun toiminnan yhteydessä voi olla myös uskonnollisia tilaisuuksia kuten koulujumalanpalveluksia – kunhan vaihtoehtoisesta ohjelmasta ja järjestelyistä on huolehdittu.

Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja todetakseen, että paine uskonnolliselta pohjalta ponnistavien koulujen perustamiseen lisääntyy myös Suomessa, jos meille syntyy yhteinen katsomusaine. Arvelen, että Suomi tulee tässäkin asiassa seuraamaan Ruotsia. Tällä hetkellä Suomen lainsäädäntö ei tee helpoksi korvaavan koulun perustamista. Mutta kun ensin valinnanvapautta harjoitellaan jonkin aikaa sosiaali- ja terveyspalveluissa, niin luulenpa, että sama ideologia siirtyy myös kouluihin – Ruotsin mallin mukaisesti.

Itse olen yhteisen koulujärjestelmän vankka kannattaja. Toivoisin, että kaikkia kansanosia kokoava peruskoulu voisi säilyä pitkään koulujärjestelmän runkona. Toki Steinerkouluilla ja kristillisillä kouluilla on oma paikkansa kokonaisuudessa. Ne tekevät epäilemättä arvokasta työtä.

Paradoksaalista kuitenkin on, että yhteisen katsomusaineen kaltaiset pyrkimykset karsia erilaisuutta ja erilaisia polkuja julkisen koulutusjärjestelmän sisältä voivat aikaa myöten rapauttaa kaikille yhteisen koulujärjestelmän legitimiteettiä.

Jotkut Ruotsin kirkon seurakunnat ovat siis ryhtyneet perustamaan ”kirkkokouluja”. Vaikka en pidä sitä periaatteellisista syistä toivottavana, niin ei voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että joskus tällaisia kouluja ja päiväkoteja perustaisivat – jos lainsäädäntö sen mahdollistaa – myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat. Ken elää, se näkee.

Seuraa kirjoittajaa Facebookissa ja Twitterissä.