Lomaileeko köyhä?

Profiilikuva
Blogit Rajalla
Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

“No, milloin jäät lomille? Mitä aiot tehdä kesälomalla?” Siinä pari viime päivien ja viikkojen vakiokysymystä hyväosasisten ihmisten kohdatessa. Hyväosaisten? Aivan totta, isossa kuvassa hyväosaisia ovat ne, joilla on vakinainen työ, josta voi jäädä kesälomalle. Jos ei ole työtä, ei ole lomaakaan, vaikka aikaa voikin olla.

EU:n AROPE-kriteeristön (At risk of poverty or social exclusion) vakavaa aineellista puutetta kokeviksi tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa oleviksi luokitellaan ne, joilla on puutetta vähintään neljällä seuraavista yhdeksästä osatekijästä: maksuvaikeudet (vuokra, lainat, vakuutukset, välttämättömät laskut), mahdollisuus viikon lomaan vuodessa kodin ulkopuolella, mahdollisuus lihaan, kalaan tai kanaan aterialla joka toinen päivä, vaikeudet selviytyä yllättävistä menoista, varaa puhelimeen, pesukoneeseen, televisioon, autoon, tai mahdollisuus pitää kotia riittävän lämpimänä.

EU:n kriteeristössä ei toki ole kyse absoluuttisesta köyhyydestä, vaan suhteellisesta köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä Euroopan kontekstissa. Silti kyse on vakavasta asiasta, jos sinulla ei ole varaa riittävän lämpimään asuntoon, pesukoneeseen tai jos syöt yksipuolista ruokaa.

Kirkon diakonian ikkunasta aukeaa köyhyyteen kuva, jossa näkyvät nuo eurooppalaiset köyhyyden ja syrjäytymisen tunnusmerkit. Pitkäaikainen pienituloisuus saattaa ihmisen niin haavoittuvaan asemaan, että pienikin häiriö tai kriisi – sellainen, joita useimpien elämässä on – voi suistaa talouden ja arjen elämän raiteiltaan.

Kirkon diakoniarahasto jakoi viime vuonna avustuksia lähes 1,2 M€, joista noin kolmasosa oli ns. yleisiä kriisiavustuksia. Diakonian avustukset ovat viimesijaisia julkisiin tukiin verrattuna, joten niiden kautta saa kuvan köyhyydestä, johon hyvinvointiyhteiskunnan keinot eivät pure.

Lähes kolmasosa diakoniarahaston avustuksista myönnettiin asumiseen liittyviin välttämättömiin kuluihin lapsettomille pariskunnille tai yksineläville. Useimmiten kyse on joko vuokrarästeistä tai sähkö- ja lämmityskuluista. Asumisen pitäisi olla itsestään selvä oikeus jokaiselle, mutta kaupunkien korkeat vuokrat uhkaavat suistaa ihmisiä asunnottomuuteen. Lapsiperheiden asumisen turvaaminen kuuluu kunnalle lastensuojelulain perusteella.

Toinen merkittävä ”kamelin selän katkaisija” on sairastuminen, joka aiheuttaa yllättäviä kuluja. Yli neljäsosalla Kirkon diakoniarahaston tukemista sairastuminen tai vammautuminen oli syy talousvaikeuksiin joutumiseen. Myönnetyistä avustuksista lähes joka kahdeksas koski terveydenhuollon menoja. Tämä kertoo karusti siitä, että köyhimmille terveydenhuollon asiakasmaksut ja lääkkeiden omavastuut ovat usein riittävä syy talouden suistumiseen hallinnasta.

Monet yrittävät paikata talouttaan kulutus-, käyttö ja joustoluotoilla. Usein käy kuitenkin niin, ettei luottojen hoitaminen onnistu. Erityisen vaikea tilanne on maaseudulla, missä kiinteistöjen arvo on laskenut ja niistä on vielä paljon velkaa jäljellä. Reilu viidesosa diakoniarahaston tuista on maksettu velkojen ja luottojen vuoksi.

Katastrofi köyhälle on myös kodin tuhoutuminen joko kosteus-tai homevaurioiden tai tulipalon seurauksena. Perheellä saattaa olla ennestään velkaa tai luottoja, eikä lainan saaminen ole mahdollista.

Sosiaalisen syrjäytymisen vaara uhkaa myös niitä perheitä, joissa lapset eivät pääse mukaan harrastuksiin. Tähän kysymykseen on tarttunut tasavallan presidentti Sauli Niinistön puheenjohtajuudella toimivan Tukikummit-säätiö. Säätiön tarkoituksena on toimia lasten ja nuorten syrjäytymisen estämiseksi. Tukikummien avustukset kanavoidaan Kirkon diakoniarahaston kautta. Heikon taloudellisen tilanteen lisäksi niitä myönnettäessä huomioidaan myös syrjäytymisen riski. Avustuksia myönnetään koulutuksen kuluihin ja vaatteisiin ja kenkiin, mutta myös harrastuksiin tai matkakuluihin isovanhempien ja etävanhempien tapaamiseksi.

Palataanpa lomaan, joka juuri nyt juhannuksen alla on ajankohtainen monelle. Minullekin. Perustavaa laatua olevien aineellisten elämisen edellytysten lisäksi eurooppalaisissa sosiaalisen syrjäytymisen kriteereissä yksi mittari on mahdollisuus viettää vuosittain vähintään viikko lomaa kodin ulkopuolella. Voi olla, että monen mielestä tämä ei kerro mitään sosiaalisen syrjäytymisen vaarasta. Ehkäpä asiasta pitäisi kysyä niiltä, joilla tällaista lomamahdollisuutta ei ole.

Seuraa kirjoittajaa Facebookissa ja Twitterissä.