Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Neljän puoluekokouksen superviikonloppu – mitä aloitteita uskonnonpetukseen liittyen?

Jukka Keskitalo
Blogit Rajalla 10.6.2016 13:06

Kokoomus, Keskusta, Vasemmistoliitto ja RKP  kokoontuvat tulevana viikonloppuna puoluekokouksiinsa. Suurimman huomion mediassa vievät puheenjohtajien valinnat, eteenkin Kokoomuksen vaalia seurataan suurella mielenkiinnolla. Puolueväen mietteistä saa kuvaa myös puoluekokoukseen tehtyjen aloitteiden välityksellä.

Neljästä kokoustaan pitävästä puolueesta Keskustan ja Kokoomuksen puoluekokous on saanut uskonnonopetukseen liittyvät aloitteet. Keskustan aloitteessa vaaditaan lisää kristillistä kasvatusta ja opetusta eri koulumuotoihin ja Kokoomuksen aloitteessa oikeutta valita oman uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppimäärän välillä koulussa.

Molempien puolueiden puoluehallitukset ovat valmistelleet aloitteisiin liittyvän esityksen puoluekokoukselle. Keskustan puoluehallitus nostaa esityksessään esiin positiivisen uskonnonvapauden periaatteen, jota uskonnonopetus tukee. Se pitää tärkeänä uskonnonopetuksen säilymistä perusopetuksen opetussuunnitelmassa: ” Jokaisella tulee olla oikeus ei-tunnustukselliseen omaa kasvua tukevaan oman uskonnon opetukseen. On hyvä, että Suomessa elämänkatsomustieto on vaihtoehtoisena aineena niille, joka eivät halua osallistua uskonnon opetukseen.”

Myös Kokoomuksen puoluehallitus on esityksessään samoilla linjoilla esittäessään aloitteen oikeudesta valita oman uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppimäärän välillä hylkäämistä. Puoluehallitus perustelee esitystään sillä, että ” nykyisen mallin mukaisessa peruskoulun uskonnon opetuksessa toteutetaan hyvällä tavalla perusopetuslakiin kirjattua kasvatustavoitetta oppilaiden kasvusta ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen ihmiskunnan jäsenyyteen”.

Mielestäni molempien puoluehallitusten kannanotot aloitteisiin ovat täyspäisiä ja vahvasti realistisia. Oman uskonnon opetuksen malli on – populistisista vastaväitteistä huolimatta – menestystarina. Se turvaa positiivisen uskonnonvapauden toteutumista. Elämänkatsomustieto on oivallinen vaihtoehto uskonnottomille. Malli turvaa vähemmistöjen asemaa. Se on myös hyvää kotouttamispolitiikkaa esimerkiksi muslimitaustaisille maahanmuuttajille.

Oman uskonnon opetuksen malli on pedagogisesti perusteltu: tutun kautta kohti vähemmän tuttua. Mallissa on toki kehittämisen varaa. Nykyistä toimivaa mallia ei ole kehittämisen vuoksi mitään syytä romuttaa, vaan siihen voidaan integroida eri opetusryhmien yhdessä opiskelua tiettyjen teemakokonaisuuksien osalta. Valitettavasti jotkut viimeaikojen yhteisopetuskokeiluista menevät yli siitä mistä aita on matalin. Niiden yhteensopivuus opetussuunnitelmien kanssa on vähintäänkin kyseenalainen. Tässä suhteessakin näen Kokoomuksen ja Keskustan puoluehallitusten kannanotot merkittävänä tukena oman uskonnon opetukselle.

 

Seuraa kirjoittajaa Facebookissa ja Twitterissä.

Jukka Keskitalo

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.

Keskustelu

”Oman uskonnon opetuksen malli on pedagogisesti perusteltu:”…
Tuossa on se ongelma, varsinkin nuorempien oppilaiden kohdalla, että heille esitetään erinäisiä uskonnollisia väittämiä ja näkemyksiä, ihan kuin nämä olisivat tosia.

Lapsi tietenkin luottaa siihen, että hänelle esitettävät ’näkemykset’ ovat tosia, eikä siksi edes tajua suhtautua niihin kriittisesti. Ja mitä pidempään oppilaat saavat olla tässä ’kritiikittömyyden tilassa’, sitä parempi uskontoryhmien kannalta.

Bloggaajan lainaus Keskustapuolueen kannasta: ”On hyvä, että Suomessa elämänkatsomustieto on vaihtoehtoisena aineena niille, joka eivät halua osallistua uskonnon opetukseen.”

Tuo lainaus osoittaa, ettei asiaan olla syvennytty, tai että ehkä on ihan tarkoituksellisesti haluttu antaa nykytilanteesta väärän kuvan. Elämänkatsomustietoa ei todellakaan voi jokainen sitä haluava valita, vaan vain ne, joitten vanhemmat, tai toinen heistä, ei kuulu uskontokuntaan.

Tuskin on ihan sattuma, että tällainen epätasa-arvoinen tilanne on haluttu aikaansaada – ja ylläpitää; Kirkkoon kuulumaton voi, jos niin haluaa, päästä opiskelemaan uskontoa, mutta kirkkoon kuuluva ei voi, vaikka haluaisi, osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen.

Näin siis valikoidusti tasa-arvoisessa Suomessa vuonna 2016. Ja jos kirkko asiaan pystyy vaikuttamaan, vielä pitkään.