Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Räjähdeainejäämiä ja veroparatiiseja

Blogit Rajalla 5.4.2016 08:51
Riitta Kuusi
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.

Olin lomalla. Lentoasemalla napsahti arpa kohdalle. Virkailija pyysi minua laittamaan kädet eteen kämmenet ylöspäin. Hän pyyhkäisi molempia kämmeniä pienellä tilkulla. Sen jälkeen piti nostaa paidanhelmaa. Ja hän pyyhkäisi samalla tilkulla vyötäröäni. Sitten tilkku laitettiin johonkin laitteeseen. Hetken mietittyään kone ilmoitti: Ei räjähdeainejäämiä.

Paluumatkalla arpa osui miehelleni. Hänen ulkoilutakistaan olisi taatusti löytynyt hikijäämiä, jos niitä olisi tutkittu. Mutta räjähdeaineista ei ollut merkkejä. Olipa mennyt uutinen loppukesällä ohitseni eikä ollut kukaan kanssamatkaajakaan minua moisesta valistanut.

Toinen häkellyttävä asia oli tarkastus Tanskan ja Ruotsin välillä. Aikaisemmin olin matkannut Etelä-Ruotsiin suoraan Kastrupista. Nyt Ruotsiin aikovat joutuivat kulkemaan lentoaseman passintarkastuksen kautta.

Onko tämä ihmisten suojelua vai oman reviirin varjelua? Ja ketä suojellaan ja miltä ja keneltä? Vapaa liikkuvuus on tuntunut hyvältä ja helpolta. Nytkö olemme tulleet kohtaan, jossa reviirejä EU:n alueella taas paalutetaan.

Veroparatiisipaljastukset herättävät ansaittua huomiota. On olemassa alueita, joissa (minkäänlaiset) rajat eivät häiritse. Rahat ainakin liikkuvat sujuvasti. Nyt perään kuulutetaan lainkuuliaisuutta, veronmaksuhalukkuutta, moraalista vastuuta ja ties mitä. Kaikkia nämä kohut eivät kuitenkaan häiritse, korruptiota kun ei kaikissa maissa tunneta tai tunnusteta.

Mitä yhteistä noilla edellä mainituilla asioilla on? Tunnistan niissä vahvan epäilyksen tai epäluottamuksen. Se saa aikaan epämukavan tunteen, eikö maailma olekaan sellainen kuin olen ajatellut. Kuinka paljon pinnan alla tapahtuu sellaista, josta en tiedä mitään. Kenen kuva todellisuudesta on oikea?

Jokaisessa paratiisissa on käärme, veroparatiisissakin. Se kuuluu elämän ja maailman todellisuuteen. Sen käärmeen kanssa ihminen on yrittänyt tulla toimeen aikojen alusta asti.

 

 

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.