Räjähdeainejäämiä ja veroparatiiseja

Profiilikuva
Blogit Rajalla
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.

Olin lomalla. Lentoasemalla napsahti arpa kohdalle. Virkailija pyysi minua laittamaan kädet eteen kämmenet ylöspäin. Hän pyyhkäisi molempia kämmeniä pienellä tilkulla. Sen jälkeen piti nostaa paidanhelmaa. Ja hän pyyhkäisi samalla tilkulla vyötäröäni. Sitten tilkku laitettiin johonkin laitteeseen. Hetken mietittyään kone ilmoitti: Ei räjähdeainejäämiä.

Paluumatkalla arpa osui miehelleni. Hänen ulkoilutakistaan olisi taatusti löytynyt hikijäämiä, jos niitä olisi tutkittu. Mutta räjähdeaineista ei ollut merkkejä. Olipa mennyt uutinen loppukesällä ohitseni eikä ollut kukaan kanssamatkaajakaan minua moisesta valistanut.

Toinen häkellyttävä asia oli tarkastus Tanskan ja Ruotsin välillä. Aikaisemmin olin matkannut Etelä-Ruotsiin suoraan Kastrupista. Nyt Ruotsiin aikovat joutuivat kulkemaan lentoaseman passintarkastuksen kautta.

Onko tämä ihmisten suojelua vai oman reviirin varjelua? Ja ketä suojellaan ja miltä ja keneltä? Vapaa liikkuvuus on tuntunut hyvältä ja helpolta. Nytkö olemme tulleet kohtaan, jossa reviirejä EU:n alueella taas paalutetaan.

Veroparatiisipaljastukset herättävät ansaittua huomiota. On olemassa alueita, joissa (minkäänlaiset) rajat eivät häiritse. Rahat ainakin liikkuvat sujuvasti. Nyt perään kuulutetaan lainkuuliaisuutta, veronmaksuhalukkuutta, moraalista vastuuta ja ties mitä. Kaikkia nämä kohut eivät kuitenkaan häiritse, korruptiota kun ei kaikissa maissa tunneta tai tunnusteta.

Mitä yhteistä noilla edellä mainituilla asioilla on? Tunnistan niissä vahvan epäilyksen tai epäluottamuksen. Se saa aikaan epämukavan tunteen, eikö maailma olekaan sellainen kuin olen ajatellut. Kuinka paljon pinnan alla tapahtuu sellaista, josta en tiedä mitään. Kenen kuva todellisuudesta on oikea?

Jokaisessa paratiisissa on käärme, veroparatiisissakin. Se kuuluu elämän ja maailman todellisuuteen. Sen käärmeen kanssa ihminen on yrittänyt tulla toimeen aikojen alusta asti.