Uskonnosta ei voi keskustella karikatyyrien kautta

Profiilikuva
Blogit Rajalla
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

“Loppu öyhötykselle”, julistaa Yle Battle ja pakottaa valitsemaan kantansa annettujen ääripäiden väliltä.

Yle aloitti tällä viikolla Yle Battle-nimisen uuden ohjelmasarjan, jonka sloganina on “loppu öyhötykselle”. Öyhötystähän verkkomaailmaan on aina mahtunut, sillä sellaisessa pinnallisessa kohtaamisessa mitä verkossa usein tapahtuu on kaikista helpointa yksinkertaistaa kohtaamisen toinen osapuoli ennakkoluulojensa pohjalta karikatyyriksi. Olkiukoiksi tätä argumentointityyliä usein verkossa kutsutaan.

Ensimmäiseksi Battlen aiheeksi Yle on valinnut uskonnon, mikä tietenkin on äärimmäisen kunnianhimoinen teema, varsinkin jos tarkoituksena on päästä eroon öyhötyksestä. Eikä nyt se nyt ihan ilman öyhötystä onnistunutkaan, nimittäin ensimmäisessä sarjassa julkaistussa artikkelissa Ylen toimittaja Venla Kokkonen esittelee kasan juuri mainittuja olkiukkoja, ja vaatii lopuksi YK:n ihmisoikeuksien julistuksessakin turvatun uskonnonvapauden kumoamista. Ellei Kokkosen tarkoituksena ole vain käyttää rajuja retorisia keinoja tarkoittamatta sitä mitä sanoo (eli öyhöttää), on hänenkin näkemyksessään kyse fundamentalistisesta ideologiasta, vaikkakaan ei uskonnosta.

Öyhötys sikseen, mutta yhtä ongelmallinen on pyrkimys nähdä kaikki asiat binääristen ääripäiden kautta. Tätä pyrkimystä ilmentää Yle Battlen uskontoon liittyvä mielipidekysely, jossa esitetään kymmenen uskontoon ja kirkkoon liittyvää kysymystä, joihin voi vastata vain kyllä tai ei, ja joissa kysymykset on muotoiltu siten, että niiden tulkinta jää ihan yksin lukijan vastuulle. Vaikka olen kirkossa töissä ja tiedän uskonnosta keskivertoa enemmän – tai todennäköisemmin juuri siksi – en osaa moniinkaan vastata, ellen sitten tulkitse kysymyksiä karikatyyriksi itsestään.

Kyselyssä esimerkiksi kysytään “onko sielua olemassa?” Jos sielulla tyypillisesti tarkoitetaan vaikkapa ajatusta ruumiista irrallisesta aineettomasta substanssista, “aavesta koneessa, niin todennäköisesti harva moderni ihminen sellaiseen uskoo – en minäkään. Jos sielua ei ole olemassa, ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto ei kuitenkaan ole mekanistinen ja deterministinen universumi, vaan mielen ja tietoisuuden ongelmaan on suuri joukko muitakin vastauksia. Entäpä jos kokemus onkin vaikkapa perustavaa laatua oleva fyysisen maailman ominaisuus? Tämä ei kuitenkaan ole niinkään uskonnollinen, kuin filosofinen kysymys.

Edes kysymys “uskotko jumalaan?” ei ole yksiselitteinen – varsinkin jos jumala on kirjoitettu pienellä alkukirjaimella. Minustakin perinteinen klassisen teismin antiikin ajan filosofiaan perustuva ajatus Jumalasta on ongelmallinen, mutta se ei tarkoita että peli olisi siltä osin ratkaistu ja kysymys pois päiväjärjestyksestä. Kysymys Jumalasta on älyllisesti kiehtova ja relevantti erityisesti silloin kun sitä ollaan valmiita pohtimaan muistakin kuin ilmeisimmistä lähtökohdista – sekä metafyysisesti, että eksistentialistisesti. Jos kuitenkin käsitteet ja kysymyksenasettelut kutistetaan ennalta ilmeisimpiin ennakko-oletuksiin ja stereotyyppeihin, on keskustelua ehkä turha edes aloittaa.

Uskonto, ehkä vielä enemmän kuin monet muut aiheet, on sellainen, että sen käsittely Yle Battlen nyt verkkosivuillaan tarjoamalla yksinkertaistavalla ja vastakohtia hakevalla halki-poikki-pinoon -menetelmällä ei tuota suinkaan lisää ymmärrystä, vaan päinvastoin jopa kapeuttaa ajattelua. Uskonnosta voi toki olla vaikea saada hyvää viihdettä muuten kuin karikatyyrien kautta, mutta järkevä keskustelu uskonnosta vaatii runsaasti malttia, kykyä vuoropuheluun ja valmiutta ennakko-oletustensa vaientamiseen – sekä ennen kaikkea sivistystä, joka taas tänä päivänä on vähemmän muodissa kuin aikoihin.

Koska Yle Battlen verkkosivut ja ennakkomarkkinointi viittasivat voimakkaasti vastakkanasetteluiden kärjistämiseen ja yksinkertaistuksien kautta keskusteluun, odotukseni eivät olleet korkealla ohjelman televisiolähetyksenkään suhteen. Se kuitenkin yllätti kuitenkin iloisesti. Nyt vuoropuhelussa oli sekä malttia, että sivistynyttä kykyä eroavien näkemysten perusteluun – kiitos ennen kaikkea fiksujen keskustelijoiden.

 

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä.