Hallitukselta tulorajat rakkaudelle

Olen idealisti ja humanisti. Uskon ihmisten yhdenvertaisuuteen syntyperästä tai lähtökohdista huolimatta. Mikä pahinta, uskon myös rakkauteen – rakkauteen kaikkia kanssaihmistä kohtaan. Sen tähden rahalla mitattu rakkaus, on se millaista tahansa, saa minut tuntemaan oloni epämukavaksi.

Hallitus on laskenut rahansa – taas kerran. Seuraavana vuorossa on korottaa tulorajoja, jotka edellytetään perheensä Suomeen haluavalta henkilöltä. Perhe on paras ja pahin, parhaimmillaan se lisää hyvinvointia kaikilla mittareilla mitattuna. Se vahvistaa ihmisen olemassaoloa, kielitaitoa tai kulttuuriin sopeutumista.

Maahanmuuttoviraston mukaan tällä hetkellä voimassa olevat ”suuntaa-antavat” euromääräiset toimeentuloedellytykset/henkilö ovat: aikuinen 1000 €/kk sekä samaan talouteen kuuluva aikuinen 700 €/kk, lapset 400-500 €/kk. Esimerkiksi kaksi alaikäistä lastaan ja puolisonsa Suomeen haluavalta perheenkokoajalta edellytetään 2 600 euron kuukausituloja.

Nyt hallitus on esittämässä korotuksia tulorajoihin. Perusteluna on se, että Suomi ei olisi liian houkutteleva kohde muualta tulijoille. – Kävin viikonloppuna Iisalmessa, ei ollut kovin monia houkutellut sekään kaupunki perjantai-illan huumaan.

Perheenjäseniksi lasketaan perheenyhdistämisessä ”avio- ja rekisteröity puoliso, alaikäinen lapsi ja alaikäisen huoltaja. Avopuoliso voi saada luvan, jos puolisot ovat asuneet yhdessä kaksi vuotta tai heillä on yhteinen lapsi. Muu omainen voi saada luvan vain poikkeustapauksessa.”

Viime vuosina meillä on varsin useita esimerkkejä siitä, että perheeseen ei lasketa esimerkiksi isovanhempaa. Suomen viranomaisten mukaan muistisairas henkilö, joka ei osaa pyytää vettä tai ruokaa, syödä tai pukeutua ilman apua, voidaan karkottaa kotimaahansa. Siellä, Petroskoissa, kotihoito tarkoittaa työntekijän käymistä 1-3 kertaa viikossa. Minusta tämä ei kuulosta poikkeustapaukselta, vaan normaalilta huolehtimiselta omasta äidistä. Karkotuspäätöksen tekeminen sen sijaan kuulostaa heitteille jättämiseltä.

Ystävänpäivän aikoihin, niin amerikkalaista tuontitavaraa kuin se onkin, tällaiset hallituksen ’maastapoistoystävälliset’ tervehdykset eivät kovin lämmitä. Onneksi viikonloppuna uutisoitiin toisenlaisistakin ihmisistä. Kuten SPR:n ystäväpalvelun kautta toisiinsa tutustuneista Anusta ja Kaarinasta.