Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Usko myös ihmiseen- minkä arvosanan annat omalle lukutaidollesi?

Susanna Merikanto-Timonen
Blogit Rajalla 2.2.2016 15:20

”Eletään 1800-luvun loppupuolta. Moni kauppias siirtyi Volgalta suomenmaalle Pietarin kautta. Suomalaisten maine hyvätapaisuudesta ja rehellisyydestä kiiri eteenpäin. Aluksi tehtiin kauppaa torikauppiaina, pikkuhiljaa kauppiaat saivat luvan perustaa kangas -ja turkiskauppoja. Kohtuulliset hinnat toivat asiakkaita ja samalla menestystä – koronkiskonta oli kiellettyä- kielsihän sen jo pyhä kirja. Uskonnonvapauden myötä vuonna 1925 nämä perheet saivat virallisen luvan harjoittaa omaa uskontoaan ja perustaa seurakunnan, Suomen Islam-seurakunnan. Parhaimpina aikoina Punavuoressa ja Uudenmaankadulla oli 16 tataarikauppiasta. ”- Tämän tarinan oman sukunsa vaiheista kertoi Osman Abdrahim, viidennen polven suomalainen ja tataari, seurakuntansa sotaveteraanitoimikunnan puheenjohtaja ja stadin kundi.

”On vuosi 1870, Puolasta Venäjälle pakkovärvätty sotilas saapuu perheineen Suomeen, palvellen Venäjän tsaarin jalkaväkirykmentissä. Joka toinen vuosi hänen tuli anoa lupaa viranomaisilta, että hänen perheensä sai asua Suomessa, sillä heillä ei ollut lupaa asettua pysyvästi asumaan suomenmaalle. Juutalaisen vakaumuksensa vuoksi, heidän ei sallittu tehdä muuta työtä kuin myydä käytettyjä vaatteita, lumppuja, Kampin Narinkkatorilla. Perheellä oli vahva tahto yrittää selviytyä vielä paremmin. Osakekaupat toivat varallisuutta ja avasivat uusia mahdollisuuksia. Punavuoressa oli parhaimpina aikoina 18 juutalaista kauppiasta. ” Sukunsa juurista kertoi ekonomi Yaron Nadbornik, viidennen polven suomalainen ja Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja.

Tämä viikko on Uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikko, jonka teemana on ”Yhteiset arvomme?” Teemaviikon avajaistilaisuudessa kuultiin ”Tarinoita Kampin ja Punavuoren vaiheilta: Suomen juutalaiset ja tataarit kertovat”. Menestystarinoiden avulla haluttiin kertoa niiden ihmisten tarinoita, jotka löysivät Suomesta uuden kotimaan ja rakensivat täällä elämänsä. Kertoa, että se on ollut mahdollista ennen ja että se on mahdollista tänään. Tässä myös onnistuttiin, sillä yleisön reaktio oli ” sain tästä toivoa tulevaisuuteen”.

Missä olet oppinut noin hyvää suomenkieltä?

”Mistä olet kotoisin? Helsingistä. Entä vanhempasi? Helsingistä? Isovanhempasi? Helsingistä. – Olen suomalainen ja juutalainen, sukuni on asunut täällä lähes 150 vuotta.”

Monesti kuulee sanottavan, että olemme yhtäkkiä monikulttuurisuuden ja moniuskontoisuuden keskellä. Kommentit hämmentävät, sillä Suomi ei ole koskaan ollut yhdenkulttuurin maa, vaan Suomessa on aina asunut erilaisia väestöryhmiä, ainakin siitä lähtien, kun suomalaisia maahanmuuttajia alkoi saapua saamelaisten asuttamille alueille. Kuitenkin, monen muun perheen asettautumista Suomeen on leimannut vähemmistöön kohdistuvat ennakkoluulot ja asenteet ”eriuskoisina” kohtaan. Joillekin on vaikeata ymmärtää se, että meillä ihmisillä on vahva tahto säilyttää oma identiteettimme, uskontomme, perinteemme. Ja kun on vähemmistön edustajana, entisestään korostuu halu tuoda esille omaa kulttuuriani, kieltäni, juuriani. Se on osa ihmisyyttä.

Mitä nämä vähemmistöt sitten ovat? Vähemmistöt voivat olla esim. kulttuurisia, kielellisiä tai uskonnollisia. Etninen vähemmistö on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) määrityksen mukaan ryhmä, joka perustuu jäsentensä yhteiseen kulttuuriperintöön, uskontoon (Uskonnot Suomessa– sivuston mukaan Suomessa toimii reilu 1000 uskonnollista yhteisöä), kieleen, alkuperämaahan tai ulkonäköön. Kun Suomi oli osa Ruotsia, suomalaiset olivat itse vähemmistö, mutta nykyään enemmistö.

Suomen perinteisiin kulttuurisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvat alkuperäiskansana saamelaiset (80 000), suomenruotsalaiset (300 000) 1100-luvulta lähtien, romaanit (10 000) 1500-luvulta lähtien, tataarit (800) ja juutalaiset (2000) 1800-luvulta lähtien. Tämän lisäksi kulttuurisiin vähemmistöihin luetaan inkerinsuomalaiset (25 000) ja eri maista saapuneet maahanmuuttajat. Vertailun vuoksi etnisesti (1-4.polven) suomalaisia asuu ulkomailla 1,6 miljoonaa. Oma kokemukseni on se, että ulkosuomalaisena en ole nähnyt yhdessäkään suomalaisessa kodissa Suomessa niin paljon Iittalaa, Marimekkoa tai muuta suomalaista designia, kuin ulkosuomalaiskodeissa.

Mitä minä ajattelen toisista uskonnoista, mikä on minun uskontoni merkitys minulle?

”Muutin Suomeen ollessani viisivuotias. Jo pienestä pitäen on minulta kysytty perusteluita mm. miksi en syö sianlihaa, miksi käytän huivia tai miten koen sen, että musliminaisia ”alistetaan” jne.? Oletko enemmän suomalainen vai somali? Missä olet oppinut noin hyvää suomea? Nämä heitot ja kysymykset tuntuvat pahalta, sillä olen identiteetiltäni suomalainen ja somali. En halua arvottaa näitä.”

Jokaisella ihmisellä on katsomus, uskonnollinen tai ei-uskonnollinen tapa ymmärtää maailmaa. Se voi olla tiedostettu tai tiedostamaton, jäsentynyt tai jäsentymätön, jonkin opin mukainen tai siitä eroava. Nykypäivänä, meillä tulisi olla vahvempi lukutaito koskien uskontoja ja eri katsomuksia. Mikä olisi siis oma arvosanani vai olenko edelleen omien asenteideni ja ennakkoluulojeni uhri? Arvosanan suhteen olen vielä keskellä opintojani, jota täydennän uteliaisuudella ja suvaitsevaisuudella. Oma kokemukseni avajaistilaisuuden tarinoista oli erinomainen, yhteisö sai kasvot, tarinat inhimillisyyden.

Uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikkoa on vietetty ympäri maailmaa vuodesta 2011. YK:n yleiskokous hyväksyi lokakuussa 2010 päätöslauselman, joka julisti helmikuun ensimmäisen viikon vuosittain maailmanlaajuisen uskontojen välisen yhteisymmärryksen viikoksi (World Interfaith Harmony Week) kaikkien uskontojen ja vakaumusten kesken. Yhteisymmärrysviikko sisältää monipuolista ohjelmaa kaiken ikäisille: kohtaamistapahtumia, toisen uskontoon tutustumista, juhlia, elokuvia, hartauksia. Tänä vuonna ohjelman suunnittelussa on huomioitu erityisesti lapset ja nuoret.

FB-banneri-300x111

LINKKEJÄ

Uskontokalenteri
USKOT-foorumi ry
Fokus ry
Lapsen oikeus pyhään

Susanna Merikanto-Timonen

Kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattorina työskentelen ulkomailla asuvien ja lomailevien suomalaisten parissa. Suomalaisena paluumuuttajana ja äitinä tiedän, kuinka tärkeitä ovat tukiverkot niin lähellä kuin kaukana.

Keskustelu

Pohjimmiltaan kuitenkin kristityille kristinusko on ainutlaatuinen ilmoitususkonto, kuten muslimeille islam on ainutlaatuinen ilmoitususkonto. Mitä Raamattu opettaa muiden uskontojen alkuperästä? Hyväksyykö Raamattu edes mitään yleistä ”uskonnon” käsitettä, jonka alle luetaan niin kristinusko kuin muut uskonnot?

Esimerkiksi teologisen sivistyksen huippua 1900-luvun puolivälissä edustaneelle Karl Barthille islam oli epäjumala niin kuin mikä tahansa muukin epäjumala (Götze wie andere Götzen). Uskonnollista lukutaitoa kristillisestä perinteestä vieraantuneille maallistuneille suomalaisille on ymmärtää Raamatun tai konservatiivisten kristittyjen ”suvaitsemattomilta” kuulostavat lausumat muista uskonnoista kontekstissa kristilliseen lähimmäisenrakkauteen, joka kohdistuu jokaiseen. Uskontonsa vakavasti ottava kristitty ei voi pitää samaan aikaan totena sekä hindulaisuutta ja kristinuskoa, mutta kohtelee hindulaista lähimmäisenään.

Maallistuvassa Suomessa, jossa kristinuskon perustotuuksiin suhtaudutaan laajasti epäilevästi, suhtaudutaan lopulta yhä enemmän epäilevästi myös siihen kristinuskon dogmiin, että jokainen ihminen on lähimmäisenrakkauden arvoinen. Mielestäni siis yleinen luopumus kristinuskosta on kaivanut maata myös niiden edellytysten alta, joita uskonnollisesti ja etnisesti pluralistinen yhteiskunta tarvitsisi selviytyäkseen.

Näitä luetaan juuri nyt