Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Viha ei valtavirtaistunut sattumalta

Blogit Rajalla 25.1.2016 17:21
Lari Lohikoski
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.

Vihan valtavirtaistuminen viime vuoden aikana järkytti varmasti useimpia, mutta se ei tapahtunut sattumalta.

Ennen viime vuottakin oli toki jo puhuttu trolleista ja verkossa törmäsi useinkin satunnaisiin pötypuheisiin, mutta se mittakaava, jolla viha, raivo ja suoranaiset valheet nousivat pinnalle kevään ja syksyn 2015 välillä tuli kuitenkin yllätyksenä. Yhtäkkiä olikin yhä useammille ihan normaalia tuoda esille sellaisia ennakkoluulojaan, joiden julkista ilmaisua olisi aiemmin kuka tahansa terve ihminen hävennyt.

Toki reaktiolle oli myös syynsä: suomalainen yhteiskunta ei ollut korskeimmassa vaiheessaan – talous tökki ja työttömyys oli jatkuvassa kasvussa, mutta oli samoja yhteiskunnallisia vaikeuksia aiemminkin kohdattu. Sokean someraivon irti pääsemisellä oli kuitenkin tekijänsä: oli pienehkö vihaa aktiivisesti ja tarkoituksella lietsova joukko ja näiden tukena laajempi tulevaisuudenuskonsa ja turvallisuudentunteensa menettänyt seuraajakunta, jolle vihan ideologia tarjosi ilmaisukanavan peloille ja tyytymättömyydelle.

Perisuomalainen häveliäisyys tuskin kuitenkaan olisi sallinut avointa toisten suomalaisten kimppuun käymistä, ellei tätä samaa vihapuhetta olisi myös käytetty politiikan teon välineenä. Toki varsinaisen poliittisen puheen tasolla säilytettiin tietty sivistyneisyys, mutta teot puhuivat toista –  kävi ilmi, että merkittävä osa suomalaisesta poliittisesta kentästä voi ihan hyvin elää sen kanssa, että keskeiset yhteistyökumppanit tai jopa saman poliittisen liikkeen jäsenet julkisesti haaveilevat rotusodasta, levittävät vääristeltyä totuutta toisista ihmisistä tai tietoisesti rakentavat suomalaisen yhteiskunnan sisälle uusia vastakkainasetteluita.

Kielen ja puheen merkitystä todellisuuden määrittäjänä ei ilmeisesti ymmärretty, vai pidettiinkö sitä “pehmeänä” asiana, joka ei saisi häiritä “kovien” asioiden läpivientiä?

Kieli kuitenkin luo todellisuutta: suomen kieleen on viimeisen vuoden aikana lanseerattu iso joukko nopeasti vakiintuneita ja valtavirtaistuneita käsitteitä, joiden ainoa tarkoitus on ollut leimata muita ihmisiä ja luoda uusia jakolinjoja. Suomalaisen yhteiskunnan perusarvojen, perustuslakiinkin kirjattujen periaatteiden puolustajia on ryhdytty kutsumaan “suvakeiksi”, ikäänkuin suomalaisen yhteiskunnan perusarvot olisi rakennettu jotenkin vajaaälyisesti. Samalla empatiasta, jolle perustuu kaikkien sosiaalisten eläinten yhteiselämä, on alettu puhumaan heikkoutena.

Myös kirkko on saanut kaikesta tästä vihasta oman osansa, ja väliin vähän enemmänkin. On silti kohtuutonta syyttää kirkkoa naiiviksi sen auttaessa hankalassa tilanteessa olevia lähimmäisiä – suomalaisia tai muualta lähteneitä. Tietenkin turvapaikanhakijoiden joukossa on myös seikkailijoita, onnenonkijoita ja aivan varmasti myös rikollisia. On myös ihan mahdollista, että eri tahot käyttävät pakolaisia hyväkseen pyrkimyksessään horjuttaa Eurooppaa, mutta se ei suinkaan tee pakolaisista kanssarikollisia, vaan entistä hädänalaisempia. 

Paras vastaus suomalaisten ja eurooppalaisten arvojen horjutusyrityksiin ei ole näistä arvoista luopuminen, vaan entistä voimakkaampi niihin tukeutuminen. Jos poliittisilta päättäjiltä puuttuu halua tai kykyä tällaisen arvojohtajuuden ottamiseen, niin onneksi kuitenkin on kirkko, jolle arvoista puhuminen, niiden puolustaminen ja niiden mukaan eläminen on sen identiteetin ytimessä. 

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.