Tulisiko Isä meidän -rukous kieltää?

Uusimman Tähtien sota -elokuvan jakelijayhtiö hyllytti Englannin kirkon 60 sekunnin mainoksen, joka oli tarkoitus esittää ennen elokuvaa. Siinä useat ihmiset lausuivat Isä meidän -rukousta pätkä kerrallaan. Yhtiön mukaan rukouksen sisältävä mainos saattaisi järkyttää joitakin katsojia.

Sheffieldin piispa Steven Croft tarttui aiheeseen ja piti siitä verevän saarnan, vaikkei hyväksynytkään yhtiön päätöstä eikä perusteluja. Siinä hän esitti seitsemän syytä sille, että rukouksen esittäminen tulisi tosiaan kieltää elokuvateattereissa. Croftin mukaan elokuvateatterit edustavat aikamme kulutuskulttuuria ja maailmanlaajuisten suuryhtiöiden valtaa. Tästä näkökulmasta esimerkiksi Isä meidän -rukouksen pyyntö antaa jokapäiväinen leipä edustaa tyytymistä ja kohtuuden kulttuuria, mikä on jotain aivan muuta kuin jatkuva kulutuksen lisääntyminen. Myös rukouksen ajatus ihmisen epätäydellisyydestä poikkeaa mainosten kiiltävästä ideaali -minästä, loputtoman tavoittelun kohteesta.

Hyvä kysymys kuuluu: kuka omistaa julkisen tilan, millaisista arvoista ja ajatusmalleista se täyttyy? Sheffieldin piispa tarttui railakkaalla saarnallaan ja siitä tehdyllä blogilla olennaiseen. Blogin kommenteissa monet pitivät uskonnon häivyttämistä julkisesta tilasta tärkeänä, koska uskonto ”tuo mukanaan ylimielisen oikeassa-olemisen”.

Ylimielistä tai ei, minustakin on tärkeää säilyttää ihmisten oikeus yhteiseen rukoukseen.  Sekin on tärkeää, että vallitsevan talouspuheen rinnalla kuuluu toisia ääniä. Sellaisia ääniä, jotka puhuvat ihmisen elämästä kokonaisena iloineen ja suruineen. Ja jotka pohtivat elämän merkitystä kaiken keskellä. Niin kuin Isä meidän -rukous.