Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Suvussani on maahanmuuttaja

Blogit Rajalla 8.9.2015 20:52
Susanna Merikanto-Timonen
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.

Useimmilla meistä on maahanmuuttajia sukulaisina. Minulla on, onko sinulla? Ehkä täti Ruotsissa, pikkuserkku Yhdysvalloissa tai eno Australiassa. Suvussasi on näin maahanmuuttajia, mamuja, jotka ovat muuttaneet ulkomaille erinäisistä syistä. Historiassa ei tarvitse mennä kovinkaan kauas, kun lähdön syinä ovat olleet nälkä ja näköalattomuus, sota ja turvattomuus.

Aina lähdetty

Ruotsi-Suomen aikaan työntö Suomenmaalta oli kova. Nämä uudisraivaajiksikin kutsutut esi-isämme lähtivät paremman tulevaisuuden toivossa, kielitaidottomina ja vailla oppineisuutta. Kun kerran lähdettiin, niin takaisin ei palattu.10 000 suomalaista lähti kaskenpolttajiksi Taalainmaalle, toiset Norjaan ja jokunen Venäjälle. 1700-luvulta alkaen Amerikan ja Australian mantereet olivat lupaus paremmasta elämästä.

Kyllähän tänne Suomenmaalle on myös tultu. 1100-1800 luvuilla muuttajina olivat ruotsalaisia ja venäläisiä virkamiehiä, sotilaita, pappeja ja kauppiaita. Venäjän vallan aikana muuttoliike Suomenmaalle kansainvälistyi ja maahanmuuttajia, kuten Fazerin, Fiskarsin, Pauligin ja Sinebrychoffin perheet, tuli Pietarin kautta tänne. Suomen teollisuuden kehitys on maahanmuuttajien ansiota.

Raukat ne lähtee merten taa

1860-luvulla, suuret nälkävuodet olivat tuhoisa väestökatastrofi, jolloin väestöstämme menehtyi 8 %. Ne jotka kykenivät, lähtivät – Pohjois-Norjaan, Siperiaan, Amerikkaan ja Australiaan. Yhteiskuntamme asennoituminen lähteviin oli 1800-luvulla varsin kielteistä. Ilmari Kiannon Nälkämaan laulussa lähtijöitä kuvaillaan raukoiksi, maanpettureiksi. Lisäksi yhteiskunnassa oli vahvana ajatus, että ihmisen ei tule rikkoa maansa rajoja, vaan tulee tyytyä asemaansa. Sen olisi pitänyt riittää. Näiden raukkojen sielunelämästä huolehtivat tuolloin lähetysjärjestöt ja muut kirkolliset järjestöt.

Suomi raunioina – apua tarvittiin

Tämän päivän seniorit muistavat hyvin sotien jälkeisen ajan, kun ruuasta ja vaatteista oli suuri puute. Sota oli kurjistanut jo ennestään köyhää maatamme. Karjalasta siirtyi muualle Suomeen asutettavaksi yli 400 000 ihmistä. Kirkon ulkomaanapu (1947), osana Suomen ev.lut. kirkkoa, liittyi kirkkojen kansainvälisen avun verkostoon- avun vastaanottajana. Köyhään Suomeen toimitettiin kirkon kautta rahaa, vaatteita ja ruokatarpeita muun muassa Ruotsista ja Yhdysvalloista. Emme voi myöskään unohtaa sitä, miten Ruotsi ja Tanska auttoivat kansaamme, ottamalla vastaan 70 000-75 000 sotalasta. Vasta 1960- luvun taitteessa kirkkomme kypsyi avunsaajasta avunantajaksi.

Meidän vuoro

Jokaisella maahanmuuttajalla on oma tarinansa, ihmisyytensä, historiansa ja tulevaisuutensa. 1970 luvulla maahanmuuttajia oli Suomessa vain 8-10 000. Suomesta oli tullut sulkeutunut maa, josta muutettiin kiihtyvästi pois: Ruotsiin, keski-Eurooppaan, Pohjois – Amerikkaan ja Australiaan. 1980 luvulta alkaen, perinteisen siirtolaisuuden rinnalle tuli koulutettu ja kielitaitoinen lähtijä, joka muutti määräajaksi, yhdessä perheensä kanssa pois Suomesta. Vasta v.1981 Suomesta tuli maahanmuuttovoittoinen maa. On hyvä todeta, että viime vuonna suurin maahanmuuttajaryhmä oli suomalaiset paluumuuttajat (1/3), vasta tämän jälkeen muut kansallisuudet.

Tilastokeskuksen (2014) mukaan, maamme väestöstä vain 5,3 % on vieraskielisiä, eniten Virosta (48 352), Venäjältä (30 995) ja Ruotsista (8401). Puhutuin, ristiriitaisin mutta lukumääräisesti pienin ryhmä v.2014 oli turvapaikan hakijat (myönteisiä päätöksiä 1346) ja kiintiöpakolaiset (1030).

Kun erilaisten etnisesti suomalaisten maastamuuttajien määrä lasketaan yhteen, luvuksi muodostuu n.1,6 milj. Maamme historiassa olemme saaneet apua suomalaisina ja maastamuuttajina. Meillä on varaa ottaa Suomeen 2400 pakolaista. Minulla ja sinullakin on aikaa osoittaa vieraanvaraisuutta, olla tarvitsevalle lähimmäinen. Nyt on meidän vuoromme olla oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvoisen elämän puolestapuhujia ja ojentaa auttavia käsiämme. Sulkeutumalla kuoreen ja torjumalla inhimillisen tragedian uhreja, unohtaisimme oman historiamme, osan suomalaisuutta ja kehitystämme. Voimmeko olla varmoja, että emme joskus löydä itseämme historian pyörteissä avunpyytäjän roolissa, turvapaikan hakijana.

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.