Suvussani on maahanmuuttaja
Useimmilla meistä on maahanmuuttajia sukulaisina. Minulla on, onko sinulla? Ehkä täti Ruotsissa, pikkuserkku Yhdysvalloissa tai eno Australiassa. Suvussasi on näin maahanmuuttajia, mamuja, jotka ovat muuttaneet ulkomaille erinäisistä syistä. Historiassa ei tarvitse mennä kovinkaan kauas, kun lähdön syinä ovat olleet nälkä ja näköalattomuus, sota ja turvattomuus.
Aina lähdetty
Ruotsi-Suomen aikaan työntö Suomenmaalta oli kova. Nämä uudisraivaajiksikin kutsutut esi-isämme lähtivät paremman tulevaisuuden toivossa, kielitaidottomina ja vailla oppineisuutta. Kun kerran lähdettiin, niin takaisin ei palattu.10 000 suomalaista lähti kaskenpolttajiksi Taalainmaalle, toiset Norjaan ja jokunen Venäjälle. 1700-luvulta alkaen Amerikan ja Australian mantereet olivat lupaus paremmasta elämästä.
Kyllähän tänne Suomenmaalle on myös tultu. 1100-1800 luvuilla muuttajina olivat ruotsalaisia ja venäläisiä virkamiehiä, sotilaita, pappeja ja kauppiaita. Venäjän vallan aikana muuttoliike Suomenmaalle kansainvälistyi ja maahanmuuttajia, kuten Fazerin, Fiskarsin, Pauligin ja Sinebrychoffin perheet, tuli Pietarin kautta tänne. Suomen teollisuuden kehitys on maahanmuuttajien ansiota.
Raukat ne lähtee merten taa
1860-luvulla, suuret nälkävuodet olivat tuhoisa väestökatastrofi, jolloin väestöstämme menehtyi 8 %. Ne jotka kykenivät, lähtivät – Pohjois-Norjaan, Siperiaan, Amerikkaan ja Australiaan. Yhteiskuntamme asennoituminen lähteviin oli 1800-luvulla varsin kielteistä. Ilmari Kiannon Nälkämaan laulussa lähtijöitä kuvaillaan raukoiksi, maanpettureiksi. Lisäksi yhteiskunnassa oli vahvana ajatus, että ihmisen ei tule rikkoa maansa rajoja, vaan tulee tyytyä asemaansa. Sen olisi pitänyt riittää. Näiden raukkojen sielunelämästä huolehtivat tuolloin lähetysjärjestöt ja muut kirkolliset järjestöt.
Suomi raunioina – apua tarvittiin
Tämän päivän seniorit muistavat hyvin sotien jälkeisen ajan, kun ruuasta ja vaatteista oli suuri puute. Sota oli kurjistanut jo ennestään köyhää maatamme. Karjalasta siirtyi muualle Suomeen asutettavaksi yli 400 000 ihmistä. Kirkon ulkomaanapu (1947), osana Suomen ev.lut. kirkkoa, liittyi kirkkojen kansainvälisen avun verkostoon- avun vastaanottajana. Köyhään Suomeen toimitettiin kirkon kautta rahaa, vaatteita ja ruokatarpeita muun muassa Ruotsista ja Yhdysvalloista. Emme voi myöskään unohtaa sitä, miten Ruotsi ja Tanska auttoivat kansaamme, ottamalla vastaan 70 000-75 000 sotalasta. Vasta 1960- luvun taitteessa kirkkomme kypsyi avunsaajasta avunantajaksi.
Meidän vuoro
Jokaisella maahanmuuttajalla on oma tarinansa, ihmisyytensä, historiansa ja tulevaisuutensa. 1970 luvulla maahanmuuttajia oli Suomessa vain 8-10 000. Suomesta oli tullut sulkeutunut maa, josta muutettiin kiihtyvästi pois: Ruotsiin, keski-Eurooppaan, Pohjois – Amerikkaan ja Australiaan. 1980 luvulta alkaen, perinteisen siirtolaisuuden rinnalle tuli koulutettu ja kielitaitoinen lähtijä, joka muutti määräajaksi, yhdessä perheensä kanssa pois Suomesta. Vasta v.1981 Suomesta tuli maahanmuuttovoittoinen maa. On hyvä todeta, että viime vuonna suurin maahanmuuttajaryhmä oli suomalaiset paluumuuttajat (1/3), vasta tämän jälkeen muut kansallisuudet.
Tilastokeskuksen (2014) mukaan, maamme väestöstä vain 5,3 % on vieraskielisiä, eniten Virosta (48 352), Venäjältä (30 995) ja Ruotsista (8401). Puhutuin, ristiriitaisin mutta lukumääräisesti pienin ryhmä v.2014 oli turvapaikan hakijat (myönteisiä päätöksiä 1346) ja kiintiöpakolaiset (1030).
Kun erilaisten etnisesti suomalaisten maastamuuttajien määrä lasketaan yhteen, luvuksi muodostuu n.1,6 milj. Maamme historiassa olemme saaneet apua suomalaisina ja maastamuuttajina. Meillä on varaa ottaa Suomeen 2400 pakolaista. Minulla ja sinullakin on aikaa osoittaa vieraanvaraisuutta, olla tarvitsevalle lähimmäinen. Nyt on meidän vuoromme olla oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvoisen elämän puolestapuhujia ja ojentaa auttavia käsiämme. Sulkeutumalla kuoreen ja torjumalla inhimillisen tragedian uhreja, unohtaisimme oman historiamme, osan suomalaisuutta ja kehitystämme. Voimmeko olla varmoja, että emme joskus löydä itseämme historian pyörteissä avunpyytäjän roolissa, turvapaikan hakijana.