Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Suvussani on maahanmuuttaja

Susanna Merikanto-Timonen
Blogit Rajalla 8.9.2015 20:52

Useimmilla meistä on maahanmuuttajia sukulaisina. Minulla on, onko sinulla? Ehkä täti Ruotsissa, pikkuserkku Yhdysvalloissa tai eno Australiassa. Suvussasi on näin maahanmuuttajia, mamuja, jotka ovat muuttaneet ulkomaille erinäisistä syistä. Historiassa ei tarvitse mennä kovinkaan kauas, kun lähdön syinä ovat olleet nälkä ja näköalattomuus, sota ja turvattomuus.

Aina lähdetty

Ruotsi-Suomen aikaan työntö Suomenmaalta oli kova. Nämä uudisraivaajiksikin kutsutut esi-isämme lähtivät paremman tulevaisuuden toivossa, kielitaidottomina ja vailla oppineisuutta. Kun kerran lähdettiin, niin takaisin ei palattu.10 000 suomalaista lähti kaskenpolttajiksi Taalainmaalle, toiset Norjaan ja jokunen Venäjälle. 1700-luvulta alkaen Amerikan ja Australian mantereet olivat lupaus paremmasta elämästä.

Kyllähän tänne Suomenmaalle on myös tultu. 1100-1800 luvuilla muuttajina olivat ruotsalaisia ja venäläisiä virkamiehiä, sotilaita, pappeja ja kauppiaita. Venäjän vallan aikana muuttoliike Suomenmaalle kansainvälistyi ja maahanmuuttajia, kuten Fazerin, Fiskarsin, Pauligin ja Sinebrychoffin perheet, tuli Pietarin kautta tänne. Suomen teollisuuden kehitys on maahanmuuttajien ansiota.

Raukat ne lähtee merten taa

1860-luvulla, suuret nälkävuodet olivat tuhoisa väestökatastrofi, jolloin väestöstämme menehtyi 8 %. Ne jotka kykenivät, lähtivät – Pohjois-Norjaan, Siperiaan, Amerikkaan ja Australiaan. Yhteiskuntamme asennoituminen lähteviin oli 1800-luvulla varsin kielteistä. Ilmari Kiannon Nälkämaan laulussa lähtijöitä kuvaillaan raukoiksi, maanpettureiksi. Lisäksi yhteiskunnassa oli vahvana ajatus, että ihmisen ei tule rikkoa maansa rajoja, vaan tulee tyytyä asemaansa. Sen olisi pitänyt riittää. Näiden raukkojen sielunelämästä huolehtivat tuolloin lähetysjärjestöt ja muut kirkolliset järjestöt.

Suomi raunioina – apua tarvittiin

Tämän päivän seniorit muistavat hyvin sotien jälkeisen ajan, kun ruuasta ja vaatteista oli suuri puute. Sota oli kurjistanut jo ennestään köyhää maatamme. Karjalasta siirtyi muualle Suomeen asutettavaksi yli 400 000 ihmistä. Kirkon ulkomaanapu (1947), osana Suomen ev.lut. kirkkoa, liittyi kirkkojen kansainvälisen avun verkostoon- avun vastaanottajana. Köyhään Suomeen toimitettiin kirkon kautta rahaa, vaatteita ja ruokatarpeita muun muassa Ruotsista ja Yhdysvalloista. Emme voi myöskään unohtaa sitä, miten Ruotsi ja Tanska auttoivat kansaamme, ottamalla vastaan 70 000-75 000 sotalasta. Vasta 1960- luvun taitteessa kirkkomme kypsyi avunsaajasta avunantajaksi.

Meidän vuoro

Jokaisella maahanmuuttajalla on oma tarinansa, ihmisyytensä, historiansa ja tulevaisuutensa. 1970 luvulla maahanmuuttajia oli Suomessa vain 8-10 000. Suomesta oli tullut sulkeutunut maa, josta muutettiin kiihtyvästi pois: Ruotsiin, keski-Eurooppaan, Pohjois – Amerikkaan ja Australiaan. 1980 luvulta alkaen, perinteisen siirtolaisuuden rinnalle tuli koulutettu ja kielitaitoinen lähtijä, joka muutti määräajaksi, yhdessä perheensä kanssa pois Suomesta. Vasta v.1981 Suomesta tuli maahanmuuttovoittoinen maa. On hyvä todeta, että viime vuonna suurin maahanmuuttajaryhmä oli suomalaiset paluumuuttajat (1/3), vasta tämän jälkeen muut kansallisuudet.

Tilastokeskuksen (2014) mukaan, maamme väestöstä vain 5,3 % on vieraskielisiä, eniten Virosta (48 352), Venäjältä (30 995) ja Ruotsista (8401). Puhutuin, ristiriitaisin mutta lukumääräisesti pienin ryhmä v.2014 oli turvapaikan hakijat (myönteisiä päätöksiä 1346) ja kiintiöpakolaiset (1030).

Kun erilaisten etnisesti suomalaisten maastamuuttajien määrä lasketaan yhteen, luvuksi muodostuu n.1,6 milj. Maamme historiassa olemme saaneet apua suomalaisina ja maastamuuttajina. Meillä on varaa ottaa Suomeen 2400 pakolaista. Minulla ja sinullakin on aikaa osoittaa vieraanvaraisuutta, olla tarvitsevalle lähimmäinen. Nyt on meidän vuoromme olla oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvoisen elämän puolestapuhujia ja ojentaa auttavia käsiämme. Sulkeutumalla kuoreen ja torjumalla inhimillisen tragedian uhreja, unohtaisimme oman historiamme, osan suomalaisuutta ja kehitystämme. Voimmeko olla varmoja, että emme joskus löydä itseämme historian pyörteissä avunpyytäjän roolissa, turvapaikan hakijana.

Susanna Merikanto-Timonen

Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.

Keskustelu

Ihanko tosissasi väität että.suomalaiset saivat USA:ssa tai Ausseissa 1800-luvulla vieraanvaraista kohtelua? Kyllä kai se oli paljon enemmänkin niin että jos et pärjää niin aika äkkiä kuolet. Ei siinä vieraanvaraisuudesta ollut kyse.

Minäkin olen sitä mieltä, että tänne saa jokainen tulla, mutta ei näillä nykyisillä pelisäännöillä. Ei meillä ole mitään mahdollisuutta tarjota suomalaista sosiaaliturvatasoa maahantulijoille. Säännöt pitäisi muuttaa siten, että sosiaaliturvan piiriin pääsee vaikkapa viiden.vuoden.työrupeaman jälkeen. Ei suomalaiset ole koskaan olleet menossa muiden pöytiin syömään vieraaksi vaan töihin. Se on aika paljon eri asia kuin se että albanialaiset könyävät tänne vastaanottokeskukseen lojumaan. Miksi thaimaalaiset eivät päädy vastaanottokeskukseen vaan duuniin? Minusta se on tervettä maahanmuuttoa ja juuri sellaista mitä suomalaiset ovat tehneet.

On niin turhauttavaa lukea vuodesta toiseen, kun samanmieliset ihmiset toistelevat näitä samoja meidän vuoro -typeryyksiä. Toimittajat eivät koskaan tajua kyseenalaistaa niiden logiikkaa, koska toimittajat elävät yleensä samassa kuplassa eikä omaa maailmankatsomusta osata tarkastella kriittisesti.

Rautalanka:

Yhdysvalloissa on vähäinen sosiaaliturva ja alhainen työn verotus. Yhdysvaltoihin on pakko mennä töihin, koska muuten siellä ei pärjää. Alhainen verotus toisaalta palkitsee ahkeria ja päteviä työntekijöitä. Tästä syystä Yhdysvallat vetää puoleensa päteviä ihmisiä. Epäpätevät eivät sinne uskalla edes lähteä.

Euroopassa on hyvin avokätinen sosiaaliturva ja korkea verotus. Täällä ei ole kenenkään pakko tehdä töitä, jos ei kykene tai halua. Nämä tekijät aiheuttavat sossuperäistä maahanmuuttoa ja eurooppalaisten yhteiskuntien näkökulmasta epäpätevää väkeä. Euroopan korkea verotus ei houkuttele niin paljon ahkeria eikä päteviä ihmisiä, koska omalla työllä menestyminen on vaikeampaa kuin Yhdysvalloissa.

Lopputulos karkeasti: Yhdysvallat vetää puoleensa ahkerimmat ja pätevimmät maahanmuuttajat ja Eurooppa epäpätevimmät. Tämän ongelmat aiheuttavat eurooppalaiset naiivit ihmiset ihan itse.

Vieraanvaraisuusrautalanka:

Euroopan avokätinen sosiaaliturva vaatii tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa, koska kaikkia sossuperäisiä maahanmuuttajia ei pystytä yhteiskunnan varoilla elättämään. Afrikan väestönkasvu pitää huolen siitä, että tulijat eivät lopu. Heitä vain tulee ja tulee ja tulee, vuodesta toiseen, jos heidät otetaan vastaan niin kuin nyt.

Yhdysvaltojen ei tarvitse olla kovin valikoivia maahanmuuttopolitiikassa, koska alhainen sosiaaliturva ja verotus jo sinänsä valikoivat heidän järjestelmään sopivia maahanmuuttajia.

Kiitos Oz selkeästä ja asiallisesta mielipiteestä. Näen tässä analogian Suomen (ja useimpien muidenkin maiden) taloustilanteen kanssa. Kun vuosikymmenet on ollut taloudellista kasvua ihmiset ovat tottuneet siihen normaalina olotilana. Myös politiikan käytännöt ja ennen kaikkea vaalikannatuksen haalinta rakentuvat samalle asetelmalle. Nyt kun ikuisen kasvun aika on ohi, ollaankin ”yllättäen” velkavankeudessa, kun huomisenkin leipää on jo syöty. Ongelmat kaatuvat niskaan, mutta poliitikot eivät pysty (yhdessä ay-väen kanssa) tekemään todellisia ratkaisuja, koska kummankaan kannatus ei kestä tarvittavaa linjan muutosta – sopeutumista nykyisiin talousoloihin.

Aivan samalla tavalla on totuttu kohtuullisiin maahanmuuttujamääriin ja ajatellaan, ettei esimerkiksi 15000 ole Suomelle vielä merkittävä. Kuvitellessaan kannatuksensa vaativan nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa poliitikot ovat ajaneet itsensä samanlaiseen ansaan kuin talouspolitiikassa, jolloin he eivät voi ottaa huomioon, että Suomi on kriisissä jo ilman ainuttakaan maahanmuuttajaa.

Nykykäytännöin uudet maahanmuuttajat eivät lopu ja Suomeenkin riittää kymmeniä tuhansia joka vuosi. On päivänselvää, ettemme nykyisen elintasomme puitteissa ja velkaantumisen huomioiden pärjää kuusinumeroisen maahanmuuttajajoukon kanssa ilman, että Suomesta tulee hyvin toisenlainen maa jo 5-10 vuoden kuluessa.

Paavo. Suomenmaalta lähdettiin tuolloin kohti parempaa, uutta tulevaisuutta. Tarkoitus oli lähteä pysyvästi. Olen kanssasi samaa mieltä, että kaikkien siirtolaisten alku toisessa maassa ei ole ollut hyvä, välillä raastavakin. Mutta tilanne oli tuolloin se, että se oli parempi kuin se mitä kotimaa tarjosi.

”Vieraanvaraisuus kysyy uskoa – silmien avaamista toisten hädälle ja omille toimintamahdollisuuksille. Se ei ole vain velvoite vaan ennen kaikkea lahja. Se on osallisuutta hyvän kiertokulussa. Se on suoja yksinäisyyttä, välinpitämättömyyttä ja kyynisyyttä vastaan. Se saa tuntemaan, että asioilla ja ihmisillä on väliä.” Tähän toivon, että meillä olisi nyt varaa, lähellä ja kaukana.

Mitäs jos täältä olisi lähteneet rintamamiehet Ruotsiin 1900-luvun sodissa?

Olisitteko kunnioittaneet heidän päätöstään ja pitäneet aivan päivänselvänä, että ruotsalaisten pitää nyt elättää heidät kun he sankarillisesti ovat päässeet pakoon sotaa?

Vai pitäisittekö heidän tekoaan raukkamaisena?