Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Mitä jaat sitä saat

Blogit Rajalla 23.7.2015 11:33
Riitta Kuusi
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.

Kaikki elämässä on nykyään yksityistä. Kaikki on kovin julkista. Yksi esimerkki yksityisyydestä ovat ns. hiljaiset hautajaiset. Yhä useammat haluavat järjestää hautajaiset perheen kesken. Suru ja itku ovat intiimiä elämänaluetta. Etelä-Suomessa tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Pohjoisessa ja idässä elää vielä yhteisöllisempi perinne. Hautajaisiin kokoontuu koko kylä.

Toisaalta kaikkein yksityisinkin voidaan jakaa FB:ssa tai muussa sosiaalisessa mediassa. Selfiet kertovat kaiken siitä, mitä syömme tai juomme, missä ja kenen kanssa liikumme, mitä teemme tai olemme tekemättä. Kaikki tämä tietenkin reaaliajassa.

Hallitus haastaa meitä talkoisiin, yhteisvastuuseen. Jos yksi kärsii, kärsikäämme kaikki. Yhteisöllisyyden perään haikaillaan niin kirkossa kuin yhteiskunnassa. Mielisairaalat purkautuivat ’avohoidoksi’ – ja ihmiset joutuivat usein heitteille. Kun kehitysvammalaitokset on purettu pieniksi asumisyksiköiksi, laitoksessa muodostunut yhteisö on hajonnut. Nimby-ilmiö ei vahvista yhteiskuntaan integroitumista.

Yksinäisyys on uusi kansantauti, joka kilpailee jo sydän- ja verisuonitautien kanssa. Siitä kärsivät kaiken ikäiset. Yksinäisen ihmisen kapeat hartiat eivät jaksa kantaa sitä, mitä yhteisön hartiat kantaisivat. Olen ollut sekä yhteisöllisissä että yksinäisissä hautajaisissa. Molemmissa surua jaetaan. Pienessä joukossa papin hartiat kannattelevat surua. Suuressa saattojoukossa se jakaantuu useille hartioille.

Surua voi jakaa myös sosiaalisessa mediassa. Erilaiset muistosivut ovat yleistyneet viime aikoina.

Suuressa joukossa myös sen ihmisen elämä, jota surraan, tulee laajemmin näkyväksi. Meillä on elämässä monenlaisia rooleja ja tehtäviä. Läheisimmätkään ihmiset eivät voi tietää kaikkea. Muistan omien vanhempieni hautajaisista kohtaamisia, joiden kautta tutustuin aivan uusiin puoliin vanhempieni elämästä.

Neljä vuotta sitten suru yhdisti Norjan kansan. Yhteinen suru vahvistaa yhteisöllisyyttä edelleen.

Mitä jaat, sitä myös saat!

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.