Kesä 2015 - jäätelökesä vai suoritus?

Sanotaan, että ihminen on onnellisimmillaan odottaessaan lomaa – lapsuuden kaltaisia aurinkoisia kesäpäiviä, iloista yhdessäoloa, aikaa kaikkeen siihen, mitä muuten ei ole ehtinyt. Helposti kesäkalenteri on täynnä mökkeilyä, ystävien tapaamista, kesäjuhlia, musiikkitapahtumia ja kesäteattereita. Niin ja tietysti jäätelöä, grilliruokaa, suomalaisia mansikoita ja ehkä kohtuudella kesäisiä kuohuvaisia.

Loma tulee useimmalle meistä tarpeeseen, mutta siihen voi latautua liikaa odotuksia ja tavoitteita, jolloin leppoinen lomailu vaihtuu stressaamiseen. Ahdistusta voi herättää niin lomalle jääminen, itse lomailu kuin töihin palaaminenkin.

Ja siinä sitten ollaan – suoritetaan lomaa kuten suoritetaan kiireistä arkea tiukkoine aikatauluineen. Oma lomakin on yhtä aikataulua. Aktiviteetteja tulee olla lapsille, vanhemmille, yksin ja yhdessä. Oman ja yhteisen ajan järjestäminen saattaa olla vaikeaa, puhumattakaan siitä, että kesäloma-budjetti riittäisi kaikkien toiveiden täyttämiseen.

Valitettavan yleistä on, että tämä toiveiden ja odotusten loma on liian täyteen pakattu ja väistämättä yhteenottoja tulee. Silloin jäätelökesän muistelu on vain huonoa pilaa. Omien asenteiden ja ennakko-odotusten keskellä voi tuntua mahdottomalta pysähtyä toisen viereen ja vain kuunnella, ei oikaista, ei kertoa ns. oikeata totuutta – olla vain vierellä, nähdä toinen Henri M. Nouwenin sanoin: ”Pelokkaan vihamielisyyden sijaan kypsyy hiljalleen vieraanvaraisuus, sisimpämme väljenee ja venyy, saamme lisää tilaa itsellemme, mutta samalla ”vieraillemmekin”, niille, jotka kulloinkin elävät lähellämme tai tarvitsevat meitä. Sitä mukaa kun itse rentoudun, minussa vapautuu tilaa toisillekin. Ei enää tarvitse vahtia tai määräillä, miten heidän on oltava. Hekin saavat olla kanssani kuin kotonaan.” Tämä on melkoisen mahdoton tehtävä, jos itsellä ei ole ollut aikaa itsensä kanssa. Silloin kun elämä rakentuu suorittamiseen, aikatauluihin ja itsensä unohtamiseen.

Uskallanko?

Jokainen päivä, lomallakin on aina uusi mahdollisuus. Mahdollisuus tarkastella itseään, kurkata peiliin. Mutta – uskallanko olla rehellinen, kun katson tähän peiliin? Toiminko oikeasti niin kuin haluaisin minua kohdeltavan vai pakenenko aikataulujen ja suorittamisen taakse? Tämä ei ole helppo tehtävä. Kuitenkin, kokemus omasta olemassaolostamme ja arvostamme rakentuu kohtaamisessa toisten ihmisten kanssa.

Olemme sitten lomalla tai lomattomana, uskon että meistä jokainen kaipaa sitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi ainutkertaisena ja ainutlaatuisena. Toisen ja itsensä kuuleminen vaatii harjoitusta ja tiettyä rohkeutta hidastaa, pysähtyä pohtimaan sitä, mikä on oma asenteeni itseeni, lähimmäisiini ja elämään ylipäätänsä.

Olet jo pitkällä, jos jaksat aidosti pysähtyä kuulemaan mitä toisella on sydämellä, ilman keskeytystä, sydämellä kuunnellen. Silloin voi oppia myös kuulemaan itseään, sydäntään ja olla lähempänä kultaisen säännön periaatetta ” Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”.

Minkälaisena sinä tulet muistamaan tämän kesän?